Rukouksen voima

Rukouksen voima

Joskus ihmisistä, jopa uskovista, tuntuu, ettei rukouksesta ole juurikaan hyötyä. Siitä tulee totuttu rutiini ja tapa, niin kuin fariseuksilla, jotka hekin rukoilivat ja paastosivat paljon. Toisaalta seurakunnan historia tuntee sellaisia ”rukouksen jättiläisiä”, kuten George Müller, joka kirjasi kymmeniätuhansia rukousvastauksia elämänsä aikana.
Ehkä tässä onkin eräs salaisuus. Hän kirjasi ylös rukouksensa ja rukousvastauksensa osoittaen, että hän todella odotti vastausta. Raamattu sanoo: ”Sen, joka Jumalan tykö tulee, täyty uskoa, että Jumala on ja, että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät” (Hebr. 11:6).

Jeesus rukoili paljon. Monessa Raamatun kohdassa kerrotaan, että Hän aloitti päivänsä rukouksella, mikä onkin erinomainen käytäntö. On hyvä herätä töihin sen verran aikaisemmin, että ehtii rukoillakin vähän (tai paljon). Seurustelu Isän kanssa oli Jeesuksen voiman salaisuus.

Eräänä aamuna olin Herran edessä suoraan sanoen aivan tylsänä ilman mitään sanottavaa Herralle. Sanaa olin toki lukenut, mutta en kokenut mitään erityistä Pyhän Hengen liikettä, joka innoittaisi rukoilemaan. Mutta yhtäkkiä vain huomasin rukoilevani vainottujen kristittyjen puolesta. Näin myös seuraavien päivien aikana (ei mitenkään liiaksi, ollakseni rehellinen).

Silloin käsitin sen, mitä Raamattuun on kirjoitettuna: ”Samoin myös Henki auttaa heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla… Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta” (Room. 8:26-27).
Jumalan Henki johtaa rukoilemaan pyhien puolesta! Millaisia asioita meidän tulisi rukoilla?

Vainotut uskovat

Kaikkina aikoina on uskovia, jotka kärsivät uskonsa tähden vankiloissa ja kokevat kidutusta. Jospa Jumala herättäisi meidät rukoilemaan heidän puolestaan: ”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis” (Hebr. 13:3).

Kuinka kaukaiselta tällaisten uskovien kärsimykset tuntuvatkaan meidän suomalaisten hyvinvointikristittyjen näkökulmasta. Ellei Pyhä Henki laskisi tällaisia asioita sydämillemme, emme ymmärtäisi edes rukoilla vainottujen puolesta.

Vahvistusta

Raamattu mainitsee erään ihmeellisen esirukoilijan, jonka on täytynyt olla erityisesti Pyhän Hengen johdossa ja voiman alla. Hänen nimensä oli Epahras ja hänestä Paavali kirjoittaa: ”(Epahfras) rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne, että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto” (Kol. 4:12).

Onko niin, että juuri tällaisten rukoilijoitten puuttuminen on aiheuttanut nykyisen sekavan tilanteen Jumalan seurakunnissa? Eletään kuin Tuomarien kirjan päivinä: ”Jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein” (Tuom. 21:25). Silloin ei juuri kyselty Herran tahtoa ja sen mukaista oli myös elämä.

Juuri tästä johtuu hajaannus kristikunnassa. Jos kaikki eläisimme Jumalan tahdossa, olisi yhteys väistämättä syvä koko Kristuksen ruumiin välillä.

Langenneet

Raamattu kertoo eräästä hyvin laiminlyödystä rukouksen alueesta, johon kuitenkin kätkeytyy valtavat Jumalan lupaukset: ”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä…, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän” (1.Joh. 5:16).
Me osaamme juoruilla, joskus jopa olla vahingoniloisia, kun joku lankeaa. Paavali sanoi, että veljien lankeemus poltti häntä. Ainoa oikea tapa suhtautua veljien ja sisarten lankeemuksiin on rukous heidän puolestaan. Tähän liittyy Jumalan väkevä lupaus elämän uudistumisesta. Jospa Jumala saisi meidät rukoilemaan luopuneitten puolesta, niin näkisimme monien palaavan takaisin Herran tykö.

Herran palvelijat

Paavali pyytää toistuvasti esirukousta puolestaan. Hän pyytää: ”Rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niin kuin teidän keskuudessa” (2.Tess. 3:1). Miksi Herran Sana edistyy niin hitaasti eikä tule ihmein ja merkein kirkastetuksi siinä määrin kuin voisi? Siksi, että seurakunta rukoilee niin vähän Sanan palvelijoitten puolesta.

Ajatelkaamme, että joku nimipuhuja on tulossa seurakuntaan vierailulle. Me luotamme hänen voiteluunsa ja uskomme, että hän tuo herätystä tullessaan, mutta useimmiten joudumme pettymään. Paavali oli aikansa nimipuhuja. Miten hän neuvoo seurakuntaa, johon hän oli tulossa vierailemaan? ”Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven…, että minä sen ilmoittaisin, niin kuin minun tulee puhua” (Kol. 4:3-4).
Ei ihme, että Jumala toimi Paavalin kokouksissa. Eikö Jumala vielä toimisi meidänkin kokouksissamme? Siispä suokoon Jumala, että tuli palaisi omalla henkilökohtaisella ja seurakunnan rukousalttarilla.

Pauli Rahkonen
Turku

Comments are closed.