Joulu – vanha kulunut juttu?

Joulu – vanha kulunut juttu?

Jouluevankeliumi on varmaan eräs tutuimmista Raamatun kertomuksista. Lähes kaikki muistavat Joosefin ja Marian, seimen eläimineen, paimenet, enkelit ja jopa itäisen maan tietäjät. Tästä on kuultu ja tämä on näytelty lukemattomat kerrat koulujen joulujuhlien kuvaelmissa. Kaikki tämähän on hyvää ja toivoisi, että siitä yhä pidetään kiinni koululaitoksessakin.
Monet jopa uskaltautuvat joulukirkkoon, vaikka eivät muutoin kirkkojen ovien saranoita kuluttaisikaan. Sekin on hyvä asia. Itsekin toimin näin, vaikken lapsuudessani tai nuoruudessani ollut millään lailla uskovainen. Muistan noilta ajoin, kuinka yritin päästä johonkin joulun tunnelmaan. Sen tähden kävin joskus jopa hautausmaalla katselemassa yön pimeydessä palavia kynttilöitä. Silti jotain jäi puuttumaan.

Oli kiva antaa ja saada lahjoja. Oli mukavaa odottaa, että vaarini tulisi käymään. Hänellä oli aina samat jutut kerrottavana ”siitä ennen vanhasta”, mutta kyllä niitä kuunteli mielellään useampaankin kertaan.

Siltikin itse pääasia, josta olin tietysti kuullut joka joulu, jäi täysin epäselväksi. Mitä se minuun koskee, että Jeesus syntyi beetlehemiläisessä eläinsuojassa tai että enkelit ilmestyivät paimenille. Olihan se varmasti valtava kokemus Marialle ja Joosefille saada esikoispoikansa. Niin myös paimenet varmasti kokivat jotain suorastaan järisyttävää enkelijoukon ilmestyessä Jumalan kirkkaudessa. Mutta entä minä? Mitä tämä minulle antaa? Joulun tunnelmanko vai eikö edes sitäkään?

Asia valkeni minulle, kun olin juuri täyttänyt 24 vuotta. Edessäni ei ollut seimen lapsi. Hän oli jo elänyt maan päällä reilut 30 vuotta, opettanut, parantanut sairaita ja vapauttanut sielunvihollisen valtaan joutuneita. Hänet oli jo ruoskittu, häpäisty ja ristiinnaulittu. Hän oli noussut kuolleista ja istunut taivaallisen Isänsä oikealla puolella jo liki 2000 vuotta.

Mutta tuona helmikuisena päivänä vuonna 1972 hän seisoi minun edessäni ja puhui minulle kutsuen seuraamaan itseään. En toki nähnyt häntä luonnollisin silmin enkä edes näyssä tai ilmestyksessä. Silti hänen läsnäolonsa oli 100 % varmaa, kun hän puhui sydämelleni. Toki estelin ja mielestäni hyvästä syystä. Olinhan suuri syntinen ja juuttunut moniin synnillisiin elämäntapoihin. Hän vakuutti, että voi muuttaa minut ja antaa synnit anteeksi, jos annan sydämeni täysin hänelle. Suostuin ja ihme tapahtui. Valtava voima ja suunnaton rauha valtasi minut, koska sain syntini anteeksi ja Jeesus tuli sydämeeni asumaan Pyhän Hengen kautta. Syntinen elämäni alkoi tuosta päivästä muuttua eikä suinkaan huonompaan.

Nyt ymmärrän, että kohtasin jotain paljon enemmän kuin Joosef ja Maria, paimenet tai tietäjät. Kohtasin itsensä ylösnousseen Herran, mikä oli enemmän kuin seimen lapsi tai enkeleiden muodostama taivaallinen sotajoukko. Se, mikä oli puuttunut, oli nyt löytynyt.

Pauli Rahkonen

Comments are closed.