Voiko Raamattuun luottaa?

Voiko Raamattuun luottaa?

Ajassamme törmää usein ajatukseen, että Raamattu olisi satukirjaksi luokiteltava teos. Tätä totuutta toistetaan hyvin mielellään ja jopa tunnettujen kirjailijoiden toimesta.
Raamatun myös väitetään olevan paimentolaisheimojen primitiivistä tuotantoa, jolla ei ole sijaa nykyajassa, kyseisten mielipiteiden ollessa sitä vahvemmat mitä vähemmän Raamattua tunnetaan. Raamatun opetukset ja moraalikoodit ovat kuitenkin olleet pitkään länsimaisen maailman lainsäädännön perusta ja nykyisten humaanien arvojen alkulähde.
Lyhyesti voisikin todeta, että nykyinen läntinen yhteiskunta rakentuu Raamatun ilmoituksen pohjalle.

Luomakunta todistaa

Raamatussa kehotetaan myös tutkimaan ja oppimaan ympäröivästä maailmasta, eikä yritetä estää tiedon hankintaa, toisin kuin väitetään. Modernin ajan objektiivinen tieteellinen tutkimus onkin vahvistanut Raamatussa esitettyjen kiistanalaisten väitteiden oikeellisuuden.

Näistä esimerkiksi tiedemaailma piti pitkään 2. Pietarin kirjeen 3. luvun 10. jakeen väitettä alkuaineiden hajoamisesta mahdottomana. Tieteenalan perustuessa kreikkalaisten filosofien Leupicuksen ja Democrituksen teoriaan hajoamattomasta aineen perusyksiköstä: atomista. Vasta 1800-luvulla atomia alettiin jakaa osiin, atomin osien neutronin, protonin ja elektronin löytymisen myötä. 1900-luvulla tutkimus jatkui ja atomi opittiin hajottamaan energiaksi. Tiede todisti, että Pietari oli huikeasti aikaansa edellä kirjoituksissaan ja Raamatun ilmoitus osoittautui oikeaksi.

Toinen vastaava kiistanalainen väite löytyy 3. Mooseksen kirjasta sen 11. luvusta jakeesta 6, jossa kerrotaan jäniksen olevan märehtijä. 1900-luvun alun biologien mukaan jänis oli jyrsijä sen jyrsijöitä muistuttavien elintapojen johdosta, mm. koko iän kasvavat hampaat.

Tutkimusaineiston lisääntyessä, mm. Britanniassa 1940-luvulla tehdyn laboratorio-oloissa suoritetun seuranta-aineiston pohjalta, on jäniseläimet määritetty omaksi lahkokseen. Tämän lahkon yhteneväisyys märehtijöihin ilmenee niiden ruoansulatuksesta, missä osa ruoasta kiertää puoliksi sulaneena umpisuolen kautta uudelleen syötäväksi.
Nykytiedon valossa voimmekin todeta, että jänis ei siis ole jyrsijä, vaan paremmin sitä kuvaa termi puolimärehtijä, kuten Raamatusta ilmenee.

Historiallisuus

Raamatun kirjoituksien historiallisuutta on myös monesti kritisoitu sekä siinä mainittujen henkilöiden olemassa oloa on kyseenalaistettu, tunnetuimpana Jeesus Nasaretilainen. Näin siitä huolimatta, että hänen elämästään löytyy neljä silminnäkijöiden kertomaa kuvausta Raamatusta.
Näiden lisäksi mainintoja Jeesuksesta löytyy myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä, mm. Josefus Flaviukselta ja roomalaiselta historioitsijalta Tacitukselta. Evankeliumien historiallista luotettavuutta on koetettu myös kiistää vetoamalla niissä esiintyviin ristiriitaisuuksiin, koskien mm. Jeesuksen haudalla käyneiden ihmisten lukumäärää.

Tämä näennäinen ristiriita on pikemminkin selvä osoitus siitä, että kirjoittajien muistilähteenä on ollut useita eri ihmisiä, jotka muistivat tapahtumien yksityiskohdat hieman eri tavalla. Sama ilmiö on havaittavissa nykyäänkin, kun kirjataan silminnäkijöiden lausuntoja. Kahta täysin identtistä lausuntoa ei saada, johtuen ihmisten erilaisesta tavasta huomioida ympäristöään.

Sangen mielenkiintoista historiantutkimuksessa on kuitenkin se, että hieman aikaisemmin eläneen Julius Caesarin Gallian sotaretkestä kirjoittamaa yhtä ainoata selontekoa pidetään täysin luotettavana historiallisena dokumenttina. Huolimatta siitä, että tuon ajan tavan mukaan hän tuo asiat esiin subjektiivisesti ja saavutuksiaan hyvin voimakkaasti esille tuoden.

Toinen voimakkaasti kiistaa herättänyt aihe Raamatussa on ollut maapallon ikä, joka on noin 5779 vuotta. Se poikkeaa vahvasti nykytieteen määrittämästä miljardien vuosien iästä. Toki tämäkään iänmääritys ei syntynyt ilman kritiikkiä, vaan sitäkin esitettiin.
Eräs tunnetuimmista oli viime vuosisadalla elänyt tiedemies Immanuel Velikovsky. Hän kritisoi maapallon iänmäärityksessä vallinnutta konsensusta toteamalla siitä: ”Tiedemiesten on helppo lisätä lukuihinsa nollia, mutta muiden on vaikea ottaa niitä pois”.

Ajanlaskuun liittyvän ongelman arveltiin ratkeavan ensimmäisten kuulentojen myötä, sen tuodessa uusia mahdollisuuksia määrittää maapallon sekä kuun ikää, kuun pinnalle kertyneen avaruuspölyn määrästä. Avaruuspölyn kertyminen vuotta kohden oli tuolloin jo tiedossa.
Niinpä Apollo 11:n kuumoduuli rakennettiin siten, että se olisi voinut laskeutua syväänkin pölykerrokseen. Lopulta kuun pinnalla oleva pölykerros osoittautui niin vaatimattomaksi, että se tuki enemmän Raamatun kuin tiedemiesten ajanmääritystä. Asia vaiettiin unohduksiin ja nykytiedon valossa maapallo onkin saanut kuun kumppanikseen vasta paljon syntymistään myöhemmin.
Raamatun sanoin voikin todeta: ”Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: ‘Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa’” (1.Kor. 3:19).

Tulevaisista

Raamatussa kirjoitetaan myös tulevista tapahtumista, joista osa on jo häkellyttävästi toteutunut. Luukkaan evankeliumissa 17. luvussa jakeessa 28, Jeesus kuvaa aikaa, jolloin hän tulee noutamaan omansa, samanlaiseksi kuin oli Lootin aikana Sodoman kaupungissa. Tuossa kaupungissahan erityistä oli ennen kaikkea seksuaalivähemmistöjen näkyvä suvaitseminen ja jopa niiden tietynlainen valta-asema.

Suomessahan vielä vuonna 1970 kyseiseen vähemmistöön kuuluvia voitiin tuomita jopa kahdeksi vuodeksi vankeuteen elämäntapansa vuoksi. Noista päivistä asiat ovat muuttuneet ja Suomessakin tämä vähemmistö voi nykyisin toteuttaa itseään vapaasti jopa avioliiton solmimiseen asti. Jeesuksen ennustus aikojen muuttumisesta onkin siis käynyt toteen, joten myös hänen tulemisensa aika on täyttymässä.

Toinen tulevaisiin kohdistuva profetia löytyy Johanneksen ilmestyksestä sen luvusta 13 jakeesta 17, jossa todetaan ikiaikaisen käteisen häviävän maailmasta. Se korvataan merkillä, jota ilman maksuliikennettä ei tapahdu, ei voi ostaa eikä myydä. Mielenkiintoista onkin ajoittain lukea uutisia, joissa kaavaillaan käteisen rahan poistumista ja täysin korttimaksamiseen tai muuhun korvaavaan järjestelmään siirtymistä. Kaksituhatta vuotta sitten eläneeltä kalastajalta moinen kirjoitus onkin ihmeellisen osuva, mikä viittaa enemmän jumalalliseen ilmestykseen kuin suureen mielikuvitukseen.

Satukirjaksi Raamatun kirjoituksilla on merkillisen hyvä toteutumisprosentti, joka paremminkin todistaa sen olevan Jumalan ilmoitusta kuin kokoelma kaunokirjallisuutta. Lopullisen totuuden Jumala on kuitenkin kätkenyt uskon taakse niin, että hänen olemassaolonsa ja totuutensa ei ole löydettävissä itse järkeilemällä, vaan lapsen lailla totena uskoen ja vastaanottaen. ”Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ’Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille’” (Matteus 11:25).

Jari Ketola
Jyväskylä

Comments are closed.