Japanissa on vielä suuri tarve evankeliumin julistukselle

Japanissa on vielä suuri tarve evankeliumin julistukselle

Lähetystyö Japanissa saattaa näyttää ulkoisesti eroavan monellakin tavalla muissa maissa tehtävästä lähetystyöstä. Ja monella tavalla näin onkin. Olemme kuulleet Japanista puhuttavan kovana työkenttänä, jopa lähetyssaarnaajien hautausmaana.

Kristuksen evankeliumia on julistettu Japanissa kauan monien toimesta. Vaikka useille paikkakunnille on syntynyt seurakuntia, niin vielä on paljon työtä jäljellä. Monet lähetysjärjestöt ovatkin vetäytymässä Japanin kentältä, pienten tulosten vuoksi. Japanissa on kuitenkin vielä suuri tarve evankeliumin julistukselle. Täällä on paljon alueita, joihin asti evankeliumi ei ole vielä kiirinyt. Myös työn jatkamisen tarve on kasvanut tavoitettavan väkimäärän lisääntyessä.

Työn tarve

Japanin suurimpiin kaupunkeihin ja niiden lähialueille on syntynyt seurakuntia, kiitos Herralle siitä. Saamiemme tietojen mukaan Japanissa on kuitenkin vielä noin 1800 kylää ja kaupunkia, missä elää ja kuolee ihmisiä, jotka eivät ole välttämättä koskaan kuulleet ristin evankeliumia. He eivät luultavimmin tunne yhtäkään uskovaa ihmistä, sillä noilla paikkakunnilla ei ole vielä Jumalan seurakuntaa todistuksena levittämässä Kristuksen tuoksua ja tuntemista ympärilleen.

Paavalin esimerkki

Vaikka Japanin kenttä eroaakin monella tavalla muusta maailmasta, ja vaikka evankeliumia voidaan julistaa monella eri tavalla, niin evankeliumi on aina sama. Myöskään Jumalan suunnitelma kirkastaa Kristusta kaikessa maailmassa seurakunnan kautta ei ole päättynyt. Se on voimassa niin kauan, kunnes Herra katsoo lähetyskäskyn täytetyksi. Sen tähden haluammekin seurata Paavalin esimerkkiä: mennä julistamaan evankeliumia sinne, missä ei ole Jumalan seurakuntaa eikä vielä tunneta Herraa Jeesusta.
Ja sillä tavoin, että olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, vaan niinkuin kirjoitettu on: ’Ne, joille ei ole julistettu hänestä, saavat hänet nähdä, ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät’” (Room. 15:20-21).

Joku saattaa ajatella, että eihän tuota Paavalin vanhanaikaista periaatetta kannata noudattaa, koska emme ole yhtä armoitettuja kuin Paavali ja eikös isoilla kaupunkialueillakin ole paljon ihmisiä, jotka eivät ole vielä kuulleet Jeesuksesta. Tämä pitääkin paikkaansa, sillä emme ole yhtä armoitettuja kuin Paavali. Ja myöskin siinä kohdin, että myös isoissa kaupungeissa asuu ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia. Olemme saaneet sen myös itse huomata.

Syrjäseudulle meneminen onkin inhimillisesti myös paljon haasteellisempaa. Paavali kehottaa kumminkin kirjeissään jopa kolmesti tavallisia seurakuntalaisia seuraamaan hänen opetustaan ja esimerkkiään. “Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. Minä kiitän teitä, että minua kaikessa muistatte ja noudatatte minun opetuksiani, niinkuin minä ne teille olen antanut” (1.Kor. 10:1-2).

Kaikkia ei ole tietenkään kutsuttu samanlaiseen elämään kuin Paavalia. Eikä kaikkia olla myöskään kutsuttu lähtemään kauas. Paavali on kuitenkin Jeesuksen lisäksi malliesimerkki jokaiselle siitä, kuinka uskovan tulisi elää ja vaeltaa. Ja siitä, kuinka meidän tulisi lähteä toteuttamaan Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä.

Kulttuurin huomioiminen

Pyrimme mahdollisuuksien mukaan olemaan japanilaisille kuin japanilaiset, niin kuin Paavalikin oli kaikille kaikkea voittaakseen monta Jeesukselle ja yritti olla laittamatta mitään esteitä evankeliumille. Tämä on haasteellista, koska yleensä usko Jeesukseen nähdään täällä amerikkalaisena tai eurooppalaisena uskontona.

Olemme esimerkiksi huomanneet, että japanilaisessa talossa pidetyt herätyskotikokoukset ovat olleet paljon luontevampi vaihtoehto japanilaisille, kuin seurakuntarakennuksessa pidetyt länsimaalaisen tyylisiltä näyttävät kokoukset. Koitamme siksi juuri muistaa, että julistamme sitä Jeesusta, jota Paavali julisti. Ei suomalaista tai japanilaista Jeesusta. Jeesus haluaa kohdata kaikkia kansoja omalla äidinkielellään, oman kulttuurinsa keskellä luontevassa ympäristössä.

Kielen ja kulttuuriin opiskelua sekä evankeliointia

Kaikista haasteista huolimatta on kuitenkin rohkaisevaa tietää ja kokea, että Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun saakka. Emmekä me ilman Jeesusta voida mitään tehdä. Onkin tärkeätä, että ymmärrämme ja tiedämme työskentelevämme Jumalan varassa. Se, mitä me emme voi, Jumala voi. Varommekin tekemästä liian tarkkoja suunnitelmia, jotka voivatkin olla esteenä Jumalan suunnitelmille.

Pääpiirteet evankeliumin eteenpäinviemistapaan löydämme kyllä Raamatusta. Mutta miten ja millä tavalla? Siinä uskomme Jumalan johdattavan meitä sitä mukaa, kun otamme rukoillen ja kysellen uusia askeleita. Olemme saaneet kokea jo nyt Pyhän Hengen johdatusta ja apua, vaikka olemmekin vasta alkumetreillä.

Tällä hetkellä keskitymme kielen ja kulttuuriin opiskeluun sekä evankeliointiin. Olemme tehneet evankeliointireissuja monille tavoittamattomille alueille yhdessä Sainioiden kanssa. Pyytäisimme rukousta tulevien matkojen puolesta ja johdatusta siihen, milloin on meidän aikamme muuttaa tavoittamattomalle alueelle – ja minne? Pyydämme myös rukoilemaan erityisesti sen puolesta, että saisimme Jumalan armon olla laskemassa tulevaisuudessa seurakunnan perustusta tuollaiselle alueelle. Ja se perustus on Jeesus Kristus.

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on” (1.Kor. 3:11-13).

Tomi Pönni

Comments are closed.