Mitä on parannuksen tekeminen?

Mitä on parannuksen tekeminen?

Parannuksen tekemisellä on kiistatta keskeinen merkitys Raamatun kertomuksissa ja opetuksessa. Se kuului niin Vanhan Testamentin juutalaisuuteen kuin Uuden Testamentin kristillisyyteenkin. Heprean ja kreikan kielten parannusta tarkoittavissa sanoissa on kuitenkin ero. Tämä ero saattaa heijastaa myös Vanhan Liiton ja Uuden Liiton välistä eroavuutta.

Parannuskäsite heprean kielessä

Heprean kielen sana tulee sanasta ’kääntyä, palata’. Yhtäältä Vanhan Testamentin kääntymisen tuli kohdistua Jumalaan. Profeetta Hoosea valitti, että kansa kääntyi, mutta ei korkeutta kohti (Hoos. 7:14-16). Heillä oli vain rukousta satotoiveiden tähden huonoina aikoina.
Samuelin aikana kansa huokaili Herran puoleen, mutta profeetta neuvoi heitä: ”Jos te kaikesta sydämestänne käännytte Herran puoleen…niin hän pelastaa teidät” (1.Sam. 7:16). Siispä hätärukoukset tai puolisydämiset kääntymiset eivät ole parannuksen tekemistä. Toisaalta kääntymisen tuli olla kääntymistä synnistä ja epäjumalista.
Jeremia sanoo: ”Kääntykää siis kukin pahalta tieltänne” (Jer. 18:11). Niinpä se siis oli kääntymistä jostakin huonosta johonkin hyvään.

Parannus kreikan kielessä

Kreikan kielen parannusta tarkoittava sana ’mielenlaadun muutos’ menee vielä syvemmälle. Siinä ei ole enää kyse vain synnillisten tapojen hylkäämisestä ja uskonnollisesta, pintapuolisesta Jumalaan uskomisesta. Uuden Testamentin parannus merkitsee ihmisen sisäisten asenteiden ja motiivien muuttumista, mistä toki seuraa ulkoisenkin elämän muutos.

Parannuksen korvikkeet

On käsittämätöntä, että parannussaarnat ovat lähes kadonneet kristikunnasta. Vanhat kirkot puhuvat useimmiten uskosta ja sakramenteista sekä erilaisten humanististen arvojen kunnioittamisesta.
Nykyiset vapaitten suuntien seurakunnat etsivät voimaa seurakuntaelämään enemmän tai vähemmän psykologisista ja hallinnollisista teknillisluonteisista asioista, koulutuksessa ja kursseista.
Milloin korostetaan ylistämistä, milloin musiikin uudistamista, seurakuntaorganisaation muuttamista. Jotkut ovat mieltyneet karismaattisiin ilmiöihin, jopa ottamatta selvää, ovatko ne ollenkaan Jumalasta vai ei. Toki ne ovat hieno asia silloin, kun ne ovat Jumalasta, mutta eivät silloinkaan korvaa parannuksen tekemistä.
Toiset uskovat evankeliointiin ja seurakuntien istuttamisiin. Monet edellä mainituista asioista voivat olla hyviäkin, mutta niistä mikään ei korvaa parannusta.

Jumalan alkuperäinen ilmoitus

Kun Jumala lähti liikkeelle tuomaan esiin Uutta Liittoa, lähetti hän ”edeltäjuoksijan”, Johannes Kastajan. Mikä olikaan hänen keskeisin sanomansa? ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt. 3:2), ”Johannes saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi” (Mark. 1:4).
Kun Jumalan lähetti oman Poikansa Jeesuksen, niin mikä olikaan hänen sanomansa? ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15).
Kun Jumala lähetti apostolit, niin mikä oli heidän sanomansa? ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen” (Apt. 2:38) tai ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois” (Apt. 3:19).
Näin he toteuttivat Jeesuksen nimenomaista käskyä: ”parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen (Jeesuksen) nimessänsä kaikille kansoille” (Luuk. 24:47). Raamatun viimeinenkin kirja, Ilmestyskirja, julistaa parannuksen teon välttämättömyyttä myös eksyneille uskoville (Ilm. 2. ja 3. luvut).

Parannuksen sisältö

Koska parannus on kiistämättä raamatun keskeisimpiä teemoja niin Vanhassa kuin Uudessakin Testamentissa, on syytä kysyä, mitä parannus raamatullisessa mielessä on.
Lähtekäämme liikkeelle siitä, mitä se ei ole. Parannus ei ole itsensä parantelua. Sana osoittaa selvästi, että itsensä paranteleminen on mahdotonta: ”Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää” (Jer. 13:23).
Parannus on jotain, missä itse Jumala on Jeesuksen kautta vahvasti mukana: ”Hänet (Jeesuksen) on Jumala…korottanut…antamaan Israelille parannusta” (Apt. 5:31) ja ”Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi” (Apt. 11:18).
Sanoopa Paavali vielä näinkin: ”(Herran palvelijan) tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen” (2.Tim. 2:25).

Parannuksen lähtökohta on Jumalassa, joka kutsuu parannukseen: ”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen” (Room. 2:4). Jumalan hyvyys ilmestyi erityisesti Golgatan ristillä, kun Jeesus meitä rakastaen sovitti syntimme. Siksi parannussaarnaan tulee kuulua olennaisesti sanoma ristiinnaulitusta Jeesuksesta.
On mielenkiintoista havaita, että sota-aikoina harvoin tehdään parannusta. Ne ovat Jumalan tuomioiden aikoja. Suomessakin suuret herätykset olivat käynnissä 30- ja 50-luvuilla ennen ja jälkeen sotien. Jeremian aikana eivät jerusalemilaiset tehneet parannusta, vaikka sota oli heidän porteillansa.
Ilmestyskirjan ilmoittaman vaivan aikana sanotaan toistuvasti, etteivät ihmiset tehneet parannusta. Parannus on ihmisen myönteinen vastaus siihen, kun Jumala hyvyydessään vetää häntä puoleensa joko pelastukseen tai uskovien uudistumiseen.

Parannuksessa ihminen katuu ja tunnustaa tekonsa niin kuin ristin ryöväri. Parannuksessa ihminen menee itseensä ja ymmärtää kulkevansa tuhon tietä niin kuin tuhlaajapoika. Silloin ihminen haluaa jättää huonon tiensä ja päästä Jumala tahtoon.
Parannuksessa ihminen ennen kaikkea kaipaa saada syntinsä anteeksi ja muutoksen elämäänsä. Tämän tähden ihminen jättää itsensä synteineen päivineen Jumalalle. Parannuksessa ihminen haluaa ennen kaikkea lähteä seuraamaan ehdoitta Jeesusta hänen ja apostolien opetuksen mukaisesti ja tunnustaa, että Jeesus on Vapahtaja ja Herra. Vain hän voi antaa synnit anteeksi ja muuttaa meitä mielenlaatuamme myöten, olimmepa ei-uskovia tai uskovia.
Parannus on välttämätön jokaiselle syntiin langenneelle ja syrjäpoluille eksyneelle. Paavali sanoo: ”kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus” (Apt. 17:30). Tämä koskee kaikkia ihmisiä piispoista ateisteihin, tumma- ja valkoihoisia, miehiä ja naisia, vanhoja ja nuoria, rikkaita ja köyhiä, kirkkoihin kuuluvia ja niihin kuulumattomia, juutalaisia ja ei-juutalaisia, uskovia ja ei-uskovia, heteroseksuaaleja ja homoseksuaaleja.
Siispä tämä koskee sinua ja minua.

Pauli Rahkonen
Lahti

Comments are closed.