Miksi te tänne tulitte, kun ei täällä ole lapsia?

Tämän kysymyksen kuulimme. kun 11 vuotta sitten saavuimme Torreviejaan. Olihan tuo seurakunta meille jo entuudestaan tuttu. Outi oli kasvanut siinä lapsuutensa, vanhempansa kun tulivat vuonna 1986 Torreviejaan lähetystyöhön, ja sen työn tuloksena tämä seurakunta syntyi.

Olimme myös yhdessä käyneet vuosien varrella useasti avustamassa erilaisissa tehtävissä. Seurakunnan tuon hetkinen pastori, ruotsalainen lähetti Johan Carlsén, oli kaupungin katuja kävellessään kokenut, että lapsityö voisi olla yksi avain evankeliumin leviämiseen tällä paikkakunnalla. Hänen kutsumanaan, kotiseurakuntamme Kokkolan Baptistiseurakunnan lähettäminä ja Jumalan vahvistamina lähdimme.

Outi oli toiminut tätä ennen 10 vuotta päätoimisesti kotiseurakunnassamme lapsi- ja nuorisotyössä ja kasvanut osan lapsuuttaan Espanjassa lähettilapsena, joten siinä ei kauaa aikailtu, kun hommat laitettiin pyörimään.

Viikoittaiset kerhot alulle

Totta oli, että lapsia ei seurakunnassa ollut, joten oli mentävä sinne, missä heitä oli. Seurakuntaa vastapäätä oli puisto, johon lapset koulun jälkeen tulivat. Niinpä menimme sinne muutaman yksinkertaisen aktiviteetin kanssa kutsumaan lapsia kerhoon. Ja siitä se lähti.

Puistosta tuli ensimmäiseen kerhoon sisarukset Belinda, Carmen ja Paula sekä heidän ystävänsä Jennifer veljensä Alejandron kanssa. Puistossa alettiin järjestämään säännöllisesti lastentapahtumia, jossa kaikkien kilpailuiden ja toimintapisteiden lisäksi kerrottiin ja laulettiin Jeesuksesta sekä kutsuttiin lapsia viikoittaiseen kerhoon.

Samanlainen toiminta aloitettiin myös Pilarin sekä Almoradin paikallisseurakunnissa seurakuntalaisten avustamina.

Jeesuksen rakkauden kokemus

Nuo ensimmäiset kerholaisemme muovasivat työn tulevaisuuden. Heidän kasvaessaan varhaisnuoriksi aloitettiin varhaisnuorten toiminta ja ei aikaakaan, kun he jo olivat nuoria ja mukana nuortentyössä. Useilla kerholaisilla on ollut useamman vuoden matka kanssamme siirtyen toiminnasta toiseen.

He ovat saaneet viikoittain hetken aikaa turvallisilta aikuisilta, joita ei kaikilla ole kotona ollut. He ovat kuulleet Jeesuksesta ja Jumalan sanasta, josta sanotaan, että se ei tyhjänä palaa. Mutta rukouksemme on ennen kaikkea ollut, että noina viikoittaisina hetkinä lapset olisivat voineet maistaa Jeesusta. Että he olisivat voineet kaikilla aisteillaan kokea Jeesuksen rakkauden, joka jos mikä, jättää pysyvän jäljen. Kun Jeesusta saa maistaa, niin se maku ei unohdu koskaan.

”Anna meille rakkautta”

Tuo rukous ei ole ollut vain rutiininomainen heitto Jumalalle, vaan se on ollut usein syvä ja avuton pyyntö, ehdoton edellytys. Aina Almoradin kerhoon ajaessamme rukouksemme oli: ”Anna meille rakkautta”. Inhimillisesti nuo villit, vallattomat, uhmaa huokuvat marokkolaispojat eivät olleet kovin myönteisiä tunteita herättäviä.

Mutta meillä on Jumalassa loputon rakkauden lähde, sieltä voimme anoa sitä rakkautta, joka ylittää inhimilliset rajat ja sitä me totisesti tarvitsimme. Nuo pienet villiviikarit jatkoivat tulemistaan viikko viikolta ja vuosi vuodelta. Työ muotoutui heidän kasvaessaan. Viimeisinä aikoina osa heistä tuli ”kerhoomme” suoraan autokoulusta.

Kerran olimme kutsuneet kerhoon mukaan pastorimme vaimonsa kanssa. Nyt kun hänellä oli mahdollisuus, vaimo halusi esittää pojille tiukan kysymyksen: ”Miksi te muslimipojat tulette joka viikko tänne evankeliseen seurakuntaan?” Kukaan ei vastannut mitään. ”Siksikö, että saatte välipalan?” ”Ei”, vastasi hennosti joku. ”No siksikö, että täällä on kivoja kilpailuja ym.?” ”Ei”, vastasi toinen. ”No kertokaahan miksi”, hän intti. Lopulta yksi pojista vastasi: ”Tämän ilmapiirin takia.” Rukouksiimme oli vastattu.

Lapsityö on kylvämistä

Onko nyt sitten vuosien työskentelyn jälkeen seurakunta täynnä lapsia? Ei ole, mutta monet, monet lapset ovat saaneet kuulla Jeesuksesta seurakunnan työn kautta ja siemen kylvetty. Ja tämähän on se meidän tehtävämme, kylvää.

Lapsityö on siitä epäkiitollista, että emme välttämättä aina näe työmme hedelmää siinä määrin, mitä kylvämme ja vaivaa näemme. Mutta emme me kylväkään vain tätä aikaa varten vaan iankaikkisuutta varten. Koukku on asetettu lasten sydämiin, siitä on sitten Jumalan helpompi alkaa vetämään ja kutsumaan, kun sen aika tulee.

Yksi työn hedelmä on se, että enää ei kukaan näistä seurakuntalaisista, missä työtä olemme tehneet, tulisi kysymään miksi tulimme, kun ei ole lapsia. Vaan he yhtyisivät sydämestään vastaukseemme, jonka 11 vuotta sitten annoimme; tulemme, koska täällä ei ole lapsia.

On syntynyt näkyä! Ruohonjuuritason työn lisäksi sydämiemme halu on ollut, että saisimme olla sytyttämässä näkyä lasten tavoittamisesta. Sitä kun ei täällä seurakunnissa juurikaan ole.
Pandemian aikana, kun kerhot ja puistotapahtumat kiellettiin, avautui ovi, jonka kautta tämä on tullut entistä enemmän mahdolliseksi. Kuukausittaiset Zoom-kokoontumiset ovat tavoittaneet lapsityöntekijöitä ympäri Espanjaa ja Etelä-Amerikkaa myöten.

Yupi – lauluja Jeesuksesta espanjan kielellä

Saimme muutama vuosi sitten monille tutut Jippii-laulut espanjan kielellä. Sisällytimme laulut kerhotoimintaamme ja puistotapahtumissa kerhojen lapset jakavat evankeliumia näiden laulujen kautta. Puolitoista vuotta sitten saimme äänitettyä lasten kanssa ensimmäisen espanjankielisen Yupi-cd:n. Se on yksi työkalu lisää evankeliumin leviämisessä Espanjan lasten maailmaan.

Työmme kulkee nyt Yupi-nimen alla ja rukouksissa on edelleen se, että vaikka emme voi muuttaa koko Espanjan lasten elämää, niin voisimme olla muuttamassa yhden lapsen koko elämän. Että moni Belinda, Carmen ja Paula, vanhempiensa hylkäämiä, rakkautta vaille jäänyttä saisivat tuntea Jeesuksen rakkauden ja löytää sitä kautta pelastuksen.

Outi ja Timo Eriksson
Torrevieha, Espanja