Ketä sinä kuuntelet?

Tämä hyvin arkinen kysymys on värittänyt ihmiskunnan elämää Raamatun alkuajoista asti. Jo luomiskertomuksesta löydämme ensimmäisen ihmisparin pohtimassa tätä samaa kysymystä. Jumala oli asettanut ihmisen viljelemään ja varjelemaan paratiisia, antaen heille täyden nautintavapauden paratiisin antimiin.

Vain yhdestä puusta hän kielsi syömästä, koska siitä seuraisi sekä ajallinen että iankaikkinen vahinko: “Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman” (1. Mooses 2:16-17).

Ongelman tilanteeseen aiheutti paratiisissa oleva toinenkin puhuja, joka kylvi epäilyn Jumalan ilmoitukseen ja lupasi ihmisparille Jumalan kaltaisuutta. Tuo lupaus saada elämään jotakin aikaisemmin tavoittamatonta, visuaalisilla ärsykkeillä höystettynä, johti Jumalan äänen unohtamiseen.

“Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi” (1. Mooses 3:6).

Tämän ratkaisun seurauksena oli karkotus paratiisista ja huolettoman elämän vaihtuminen raskaaseen raadantaan maasta elannon hankkien. Jälkiviisaasti voidaankin todeta, että tuossa tilanteessa kuunneltiin väärää ääntä.

Lisääntynyt häly

Noista ajoista äänien määrä onkin lisääntynyt huomattavasti, mikä näkyy meidän ajassamme varsinkin mediakanavien runsautena. Mediassa, lehdistö, televisio ja radio sekä internet, yhä enenevä äänien kuoro lupailee elämään onnellisuutta ja iloa mitä erilaisimpien ratkaisujen kautta.

Erilaiset asiantuntijat tarjoavatkin onnen avaimiksi monenlaisia vaihtoehtoja osakesäästämisestä, aviopuolison ja jopa sukupuolen vaihtoon. Näissä ratkaisuissa neuvojat yleensä vaativat ihmiseltä rohkeutta toteuttaa itseään. Merkille pantavaa on, että hyvin harvoin nuo ohjeistukset vievät Raamatun arvojen mukaisiin ratkaisuihin, pikemmin poispäin Jumalasta.

Tilastot osoittavat kuitenkin näiden ratkaisujen aiheuttaneen lopuksi enemmän surua kuin iloa, ihmisen toistaessa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen.

Vaikka neuvovien äänien määrä onkin suorastaan kakofoninen, voidaan ne edelleen jakaa kahtia. Toisaalla Jumala yhä kutsuu ihmistä yhteyteensä ja toisaalla ovat monet lähteet, jotka lupaavat onnea ja iloa mitä erilaisimmilla inhimillisillä ratkaisuilla.

Näiden enimmäkseen katteettomiksi osoittautuvien lupausten takana on lähes aina hän, josta Jeesus toteaa näin: “Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä” (Johannes 8:44).

Tällä äänien runsaudella tämä valheen isä koittaa hämmentää ihmisen niin, ettei hän lopulta ymmärrä, ketä kuuntelee.

Jumalan ääni

Eedenin paratiisissa tapahtuneen kohtalokkaan valinnan jälkeen, Jumala etsii ihmisparia luokseen. “Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: Missä olet?” (1. Mooses 3:8-9).

Jumala halusi siis edelleen ihmisen yhteyteensä, mutta ihmisen väärät ratkaisut erottivat heidät Jumalasta. Kuten Profeetta Jesaja ilmoittaakin: “Vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule” (Jesaja 59:2).

Vaikka aika paratiisissa Jumalan yhteydessä päättyi, Hän ei ole kuitenkaan lakannut etsimästä ihmistä. Vaan edelleen Hänen äänensä kuuluu luomakunnan ja ylös kirjatun ilmoituksen kautta.

Lopulta Jumala laittoi poikansa puhemiehekseen etsimään heitä, jotka olivat kadonneet Hänen yhteydestään. Jeesus lupasi antaa rauhan niille, jotka häntä kuulevat: “Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö” (Johannes 14:27).

Jeesus lupasi kuulijoilleen myös elämän ja yltäkylläisyyden seuraamisensa kautta. “Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys” (Johannes 10:10b). Hän on tullut lunastamaan Jumalan lupaukset tulevaisuudesta ja toivosta jokaiselle, joka häntä kuulee. Jumalan ääni on tänäänkin rauhoittava ja toivoa antava, eroten täysin viime aikoina maailmalta kuulemistamme viesteistä.

Jeesus hyvä paimen

Jeesuksen yksi keskeinen sanoma oli, että hän on hyvä paimen: “Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut” (Johannes 10:14). Hän ottaa kielikuvan tuon aikakauden lammastaloudesta, jossa paimenen tehtävä oli huolehtia lammaslauman hyvinvoinnista.

Käytännössä tämä tapahtui laiduntamalla lampaita asumattomilla seuduilla, etsien laidunta ja vettä. Paimen oli laumalle elintärkeä johdattaessaan ja suojellessaan sitä. Jeesus kertoo olevansa vieläpä hyvä paimen eikä sellainen, joka huolehtii omasta hyvinvoinnistaan enemmän kuin laumansa.

Kun perehdymme tähän kielikuvaan tarkemmin huomaamme, että lampaille ja ihmisille yhteistä on seurata sitä, joka tuntuu tietävän mihin on menossa. Näin myös paimen johti lampaitaan kulkemalla edellä ja kutsumalla niitä, ja lampaat tunsivat paimenen ja hänen äänensä.

Jeesus painottaa sitä, että tuntemisen tulee olla molemminpuolista. Se ei riitä, että hän tuntee jokaisen nimeltä vaan jokaisen ihmisen tulisi tuntea hänet. Paimenen tavoin Jeesus kutsuu jokaista ihmistä yhteyteensä, tarvittaessa käyttäen paimensauvaansa.

Tuon ajan paimenilla oli käytössään vielä yksi keino erityisen vallattomien karitsoiden kohdalla, jotka eivät millään tahtoneet pysyä lauman mukana. He ottivat tuon vallattoman karitsan syliinsä, napsauttivat sen sääriluun poikki ja lastoittivat sen. Kun lammas ei pystynyt enää liikkumaan omin voimin, se tyytyi olemaan paimenen kannettavana, ja jalan jälleen toimiessa se ei enää tahtonut poistua paimenen läheisyydestä.

Näin myös monesti Jumalan elämäämme sallimat vaikeudet tähtäävät tähän samaan, että pääsisimme lähemmäksi sielujemme paimenta ja tuntemaan hänet elämässämme sekä kuulemaan hänen ääntään.

Edelleen joudumme päivittäin päättämään, ketä me kuuntelemme. Kuuntelemmeko häntä, joka kääntää hirveimmänkin valheen viralliseksi totuudeksi? Näin hän toteuttaa ohjelmaansa, jonka tarkoituksena on ihmiselämän täydellinen tuhoaminen ja Jumalan yhteydestä poistaminen.

Vai kuuntelemmeko häntä, joka vahvisti sanansa teoillaan ja lupaa rauhan sekä hyvän omantunnon jokaiselle, joka häntä seuraa?

Jari Ketola
Jyväskylä