Todellinen ilo ja vapaus löytyi

Oli syyskuu vuonna 1993. Kaverini tuli kylään kassi viinaa mukanaan. Päivän ja illan mittaan kadotin tolkkuni, enkä seuraavana päivänä muistanut edellisestä illasta mitään, kun aamulla heräsin vanhempieni sohvalta.

Kun lähdin kävelemään kotiin noin seitsemän kilometrin päähän, soi takanani auton torvi. Eräs kaverini, joka oli tullut uskoon, otti minut kyytiin. Jeesus, joka vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, vaikutti minussa sen, että kysyin kaverilta: ”Milloin teidän seurakunnassanne on kokous? Tule hakemaan mut sinne, mä en jaksa enää ryypätä”.

Illalla kaveri tuli hakemaan. Mä istuin seurakunnassa takapenkissä ja ajattelin: ”Tää ei oo mun paikka… tulla hihhulien sekaan”.

Seuraavana keskiviikkona olin taas dokaamassa ja sitä seuraavana päivänä oli tietysti krapula. Mulla oli klo 17 sauna, jossa krapula vaan paheni. Kömmin kämppääni makaamaan. Siinä maatessani Jeesus itse kohtasi minut ja krapula lähti samassa silmänräpäyksessä. Kiitos Herralle! Sain siinä ymmärryksen, että Herra Jeesus elää ja on todellinen. Sain etsintääni vastauksen.

Jeesus on antanut todellisen ilon ja vapauden. Tänään palvelen Herraani Virkkalan Baptistilähetyksessä. Olen saanut huomata, että usko Jeesukseen ei ole ’pupuilua’. Ystävä, silmät RISTISSÄ kotiin!
”… emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet” (Apt.4:20).

Jarmo Laitinen
Nummi