Eväs-Torppa on rukousvastaus!

Eväs-Torppa on rukousvastaus!

Eväs-Torppa avattiin vuonna 2003 tammikuun 2. päivä. On tullut jo 18 vuotta täyteen tämän vuoden 2021 alussa.

Miten kaikki sitten alkoi?


Eväs-Torpan alkuaikoina asuin nuorimman tyttäreni Elsan kanssa Torpan siipirakennuksessa. Vanhemmat lapseni Satu ja Joni asuivat jo omillaan. Äitini oli minulla omaishoidossa.

Tapani mukaan istuin aamulla salissa ikkunapöydässä Raamattuni kanssa. Katseeni kääntyi järvelle päin. Muistin rukoukseni muutamia kuukausia aikaisemmin, kyyneleet alkoivat valua poskilleni. Olin unohtanut jo koko rukouksen, mutta nyt muistin.

Oli kotoa lähtö edessä. Olimme eronneet mieheni kanssa puoli vuotta takaperin. Hän oli määräaikaisessa työssä Porissa ja työ oli päättynyt. Hän halusi jäädä kotiimme asumaan. Rukoilin: ”Jeesus, sää kuulit tuon äskeisen puhelun. Ymmärrä nyt, etten voi jäädä tänne asumaan heidän kanssaan”.

Ajattelin pyytää Jeesukselta kattoa pääni päälle. Olin ennenkin ollut Jeesuksen edessä saman asian kanssa. Jeesus oli sanonut, ettei hän ole käskenyt minun lähteä. Nyt tilanne oli toinen, siksi sanoin Jeesukselle: ”Ymmärrä nyt”. Nyt Jeesus sanoi: ”Mitä sinä sitten haluat?” Olin hetken hiljaa ja mietin. Mitä minä oikeasti haluan, ja sitä kysyi minulta Jeesus, jolla on kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Enhän nyt pelkästään halua kattoa pääni päälle oikeasti.

Sanoin: ”Jeesus, pyydän sinulta kotia, missä on työpaikka lähellä. Ja että se on Virkkalassa. Ja että se on järven rannalla. Vielä että siellä voi pitää tilaisuuksia, missä puhutaan sinusta”. Lisäsin vielä, etten oikeasti tiedä missä täällä Virkkalassa olisi tuollainen paikka, mutta sen tiedän, että sinulle on kaikki mahdollista.

Tuossa ikkunan ääressä ymmärsin, kuinka täydellinen tuo vastaus oli. Olin kyllä käynyt sementtitehtaan laboratoriossa töissä ollessani ruokalassa täällä, jopa katsomassa paikkaa vahtimestarin kanssa ja sitten unohtanut koko asian. Nyt kun olin lähtenyt kotoa, vahtimestari Timo soitti minulle: ”Ruokalan ovessa on nyt lappu, että se suljetaan. Käy nyt katsomassa sitä.”

Kävin sitten Sirun kanssa ja sanoin Sirulle, että vähän on syrjässä tämä. Siru sanoi, että tehdään hyvää ruokaa ja pidetään hyviä kokouksia, niin kyllä tänne väkeä tulee. Siru oli töissä Torpalla vajaa neljä kuukautta. Perjantai-iltaisin täällä oli ja on niitä hyviä hengellisiä tilaisuuksia alusta asti.

Äitini oli minulla omaishoidossa. Siitäkin olin niin onnellinen, että sain hoitaa hänet. Äiti sairasti Alzheimerin tautia. Olihan hän haasteellinen hoidettava, mutta hän oli minun äitini. Jeesus on siunannut runsaasti Eväs-Torppaa ja siunannut seurakuntaansa ja siunannut myös minua. Minun lisäkseni Torpalla on töissä neljä muuta, lisäksi kiireapulaisia.

Miten sitten Jeesus tuli elämääni?

Olen kotoisin Porista ja muutin Virkkalaan. Menin töihin Lohja Oy:n sementtitehtaan laboratorioon. Siellä oli töissä uskova mies Atte. Hän kertoi, kuinka hän oli saanut syntinsä anteeksi Jeesukselta. Minua oli kyllä valistettu tästä uskovasta Atesta, että jos hänelle ei vastaa, niin kyllä hän lopettaa kertomisensa. Mutta minua alkoi kiinnostaa tämä asia.

Elämäni oli kyllä jo tasaantunut kaikista nuoruuden hullutuksista. Olin perheen äiti. Ajattelin, etten ole kenellekään tehnyt mitään pahaa ja kuulun kirkkoon, kyllä minä kuoltuani menen Taivaaseen. Kerroin Atelle, että isoäitini, siis mammani, oli hyvä ihminen, aina auttoi toisia. Hän ainakin on Taivaassa.

Atte kertoi, että Raamattu kyllä sanoo, että vain Jeesuksen kautta pääsee Taivaaseen. Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää ja pyytää anteeksi Jeesukselta ja lähtee seuraamaan Jeesusta. Outoja asioita Atte puhui. Jokin minussa kuitenkin uskoi tuon.

Mamma oli minulle hyvin rakas. Kerran kun menin hänen luokseen, hänellä oli Raamattu kädessä. Ihmettelin, miksi? Hän sanoi: ”Koska olen jo näin vanha, pitää katsoa tätäkin.” Sanoin hänelle, että pistä nyt tuo kirja pois, sinusta tulee hullu, kun sitä luet. Hän vastasi:”Pistän nyt tämän pois, mutta muista aina, mitä sanoit minulle.”

Nyt katsoin itsekin usein töistä tullessani Raamattua. Usein se aukesi vielä sellaisesta paikasta, mistä Atte oli minulle puhunut. Aloin käymään Lohjan Vapaakirkossa. Olisin halunnut koko sydämestäni elää Jeesuksen omana. Minua pidätti tuo, mitä olin mammalleni sanonut. Ajattelin, ettei minulla ole oikeutta.

Kolme vuotta kuljin tilaisuuksissa. Sitten yhdessä tilaisuudessa Jeesus sanoi minulle: ”Tule Heli minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun!” Minulla oli silloin pieni poikani Joni mukanani, enkä silloin mennyt sinne alttarille, mutta seuraavana ruokatuntina oli kiire kotiin, asuin lähellä.

Polvistuin tuolin eteen ja sanoin Jeesukselle: ”Jos vielä kelpaan sinulle, niin anna minulle minun kaikki syntini anteeksi. Jeesus haluan antaa koko elämäni ja itseni sinulle.” Siitä se alkoi, uskovan elämä. Riemulla ei ollut rajoja! Elämäni ja jopa ajatuksenikin muuttui. Jeesus on tärkeä ja rakas minulle. Hän on ollut vastoinkäymisissäkin minun kanssani.

Niin kuin tuolloinkin, kun kerroin, että piti jättää koti. Ex-mieheni oli jo mennyt uudelleen naimisiin, ja he halusivat asua siinä talossa. Kyllä, olin suostunut tuohon ratkaisuun, vaikka se oli vaikeaa. Tässä oli minulle suuri siunaus.

Raamatussa sanotaan: ”Anokaa, niin teille annetaan…

Uskoon tulin 31- vuotiaana vuonna 1982 helmikuussa. Ja nyt 70-vuotiaana vuonna 2021 sanon, että Jeesuksen kanssa on hyvä kulkea. Tätä tietä jatkan Taivaan kotiin saakka ja siellä olen sitten perillä.

Tämä on pieni todistus siitä Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, jonka oma minä olen. Kuinka hän, jolle on annettu kaikki valta, kuuli ja kuulee edelleenkin myös minua. Olisi paljon muutakin kerrottavaa, mutta tämä Eväs-Torpasta.

Heli Torp
Virkkala

Comments are closed.