Pyhäkoulupojasta Jumalan juoksupojaksi

Pyhäkoulupojasta Jumalan juoksupojaksi

Vuonna 1958 kesäkuussa sain syntyä köyhän perheen kuopukseksi. Minulla oli kuusi sisarta ja kaksi veljeä. Kotimme sijaitsi Itä-Uudellamaalla, Pukkilan pitäjässä. Jumala alkoi kutsumaan minua jo varhain. Kun olin noin kuusi- tai seitsemänvuotias, aloin käymään pyhäkoulussa.

Pyhäkoulu loppui äkisti ja olin siitä kovin harmissani. Kun tulin rippikouluikään, niin koin Jumalan kutsun taas voimakkaana ja aloin käydä Porvoossa nuorten raamattupiirissä. Matka oli kuitenkin liian pitkä, joten se jäi muutamaan kertaan.

Jumala kutsui kolmannen kerran, kun pääsin syksyllä 1977 Helsingin yliopistoon opiskelemaan maantiedettä. Aloin ensiksi käymään Ylioppilas- ja teinilähetyksessä ja myöhemmin Kansanlähetyksen nuortenilloissa.

Uskoontulon jälkeisenä päivänä kasteelle

Olin juuri palaamassa Kansanlähetyksen nuortenillasta kämpilleni helmikuussa 1978 ja odotin raitiovaunua Kaisaniemen pysäkillä. Tällöin nuori mies, nimeltä Matti Pulkkinen, antoi minulle lentolehtisen ja jäi juttelemaan. No, keskustelu ajautui heti kasteasiaan ja kaivoin Raamattuni esille laukustani ja sanoin, että näytä tästä, kuinka asiat ovat.

Satoi kuitenkin räntää ja sanoin, että Raamattu kastuu ja menee aivan pilalle. Siihen Matti vastasi, että lähdetään seurakuntaan. Kello oli noin yhdeksän illalla. Niin saavuttiin Kolmannelle linjalle, pieneen yläsaliin. Minulle luettiin Raamattua, sain syntini anteeksi Jeesuksen veren voimasta ja täytyin Pyhällä Hengellä. Seuraavana päivänä otin vesikasteen.

Eipä mennyt aikaakaan, kun huomasin, että katuevankelioiminen kuuluu uskonelämän ensi askeliin. Niin kuin Jeesus on sanonut: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Mutta meni kesään asti, ennen kuin yksikään ihminen oli halukas lähtemään seurakuntaan ja pelastui.

Käänne tapahtui, kun olin Kumpulaisen Petrin kanssa jakamassa lappuja Liisankadulla. Kaksi nuorta neitokaista tuli vastaan, he ottivat laput ja lähtivät seurakuntaan ja antoivat elämänsä Jeesukselle. Tästä alkoi ihmeellinen aika. 1.6.1981 sain kutsun seurakunnan täysipäiväiseksi työntekijäksi ja päätehtäväni oli voittaa sieluja.

Herra lähetti sieluja ympäri maailman ja he saivat pelastua Jeesuksen sovitustyön kautta. Tästähän tämä maailma ei pitänyt.

Eräänä päivänä, kun olin tapani mukaan jakamassa kutsulappuja Helsingin rautatieasemalla, ja ne menivät huonosti kaupaksi, huomasin R-kioskin lehtitelineessä Iltalehden ja kuvani sen etusivulla. Siinä oli kirjoitus: ”Varokaa tätä miestä, hän jakelee rautatieasemalla lappuja, vie teidät autollaan seurakuntaan ja saatatte vielä tulla uskoonkin.”

Jumalan käyttöön

Tätä ihmeellistä aikaa jatkui marraskuuhun 1998, jolloin sain pahan työuupumuksen ja jäin pois seurakunnan työtehtävistä. Olin ilman seurakuntaa ja ystäviä, mutta en ilman Jumalaa. Hän nosti minut masennuksen kuopasta, aloin opiskella Helsingin Yliopistossa ja ajoin samalla taksia.

Niinpä Jumala johdatti tielleni evankelista Westmannin. Olin hoitamassa hänen kauppa-asioitansa, kun hän sanoi minulle: ”Mene sinne Tunturikadulle, Baptistilähetykseen. Ehkäpä Jumalalla on sinulle vielä jotakin käyttöä.” No, käyttöä on riittänyt tähän päivään asti, nyt toimimme Lauttasaaressa, osoitteessa Vattuniemenkatu 9.

Anna sinäkin elämäsi Jeesukselle, se on elämäsi tärkein ratkaisu! Mark 16:15-16: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Jumalan Siunaamaa kevättä, terveisin Helsingin Baptistilähetyksen pastori

Kari Koskinen
Helsinki

Comments are closed.