Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen ajankohta Danielin mukaan

Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen ajankohta Danielin mukaan

Israelin merkittävimpiin kuulunut rabbi Akiva voiteli juutalaisten kapinakenraalin Shimon Bar-Kokhban messiaaksi toisen roomalaisia vastaan käydyn kansannousun aikana (132–135 jKr.). Häntä ilmeisesti ahdisti Messiaan tulon viipyminen yli ajan, jolloin hänen olisi pitänyt ilmestyä.
Talmudin perusrungon kokoajana pidetty rabbi Jehuda (135–217 jKr.) totesi, että Danielin ilmoittama aika (Dan. 9: 24?27) oli mennyt ohi jo kauan sitten.

Messiaan tunnistamisen ehdot

Messiaan tunnistamiseksi Vanhan Testamentin profetiat ovat kuvailleet häntä hyvinkin pikkutarkasti. Hänen tuli olla Davidin sukua, syntyä Betlehemissä ja vaikuttaa Sebulonin ja Naftalin alueilla Galileassa, joissa sijaitsivat Nasaret ja Kapernaum.
Messiaan tuli parantaa rampoja, sokeita, kuuroja ja mykkiä. Hänen tuli olla Moosekseen verrattava profeetta ja opettaja. Lisäksi hänen tulemisensa ajankohta oli määritelty Danielin kirjassa.

Danielin ajanjaksot

Daniel profetoi Messiaasta käyttäen hänestä nimitystä ”voideltu ruhtinas” (hepr. mashiach nagid). Hän ikään kuin naulaa sen ajankohdat Jerusalemin jälleenrakentamisprojektien ajankohtiin. Hän käyttää ajanmääritteenä termiä ”vuosiviikot” (hepr. shavu`im), joka tarkoittaa seitsemän vuoden jaksoja.

Daniel puhuu 70 vuosiviikosta (490 vuotta) jakaen sen kolmeen osaan 7 vuosiviikkoa (49 vuotta), 62 vuosiviikkoa (434 vuotta) ja yksi vuosiviikko (7 vuotta).
Daniel aloittaa seitsemän vuosiviikon mittaisesta Jerusalemin jälleenrakentamisesta. Tämän jälkeen hän puhuu myös toisesta vaikeana aikana tapahtuneesta rakennustyöstä. Sen alkamisesta eteenpäin lasketaan 434 vuotta. Yhteensä tämä ajanjakso on 483 vuotta. Sitten saapuu ”voideltu ruhtinas”.

Historialliset kiinnekohdat

Esran ja Nehemian aikaista Persiaa hallitsi kuningas Artaxerxes I (pers. Artaxshaca) n. 465?424 eKr. Hän lähetti pappi Esran Jerusalemiin suorittamaan hengellistä reformaatiota vuonna n. 458–457 eKr. ja Nehemian rakentamaan Jerusalemin muureja vuonna n. 445–444 eKr.

Esran Jerusalemiin tulosta eteenpäin lasketut Danielin mainitsemat 49 vuotta tarkoittanevat Jerusalemin rakentamisvuosia, jotka olisi saatu päätökseen vuonna n. 409–408 eKr. Jos siitä lasketaan 434 vuotta eteenpäin, tullaan vuoteen n. 27 jKr.

Toisaalta on mielenkiintoista, että Herodeksen on oletettu alkaneen uudistaa temppeliä vuonna n. 20 eKr., josta laskien Joh. 2:20 ilmoitus 46 rakennusvuodesta johtaa myös vuoteen n. 27 jKr. Sen jälkeinen Jeesuksen toiminnan kolmen vuoden jakso päätyy vuoteen 30 jKr.

Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus

Jeesuksen julkinen toiminta kesti noin kolme vuotta, jolloin ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen vuosi olisi ollut n. 30 jKr. Vuosi 30 jKr. on siitäkin mielenkiintoinen, että juutalaisessa rabbiinisessa kirjassa nimeltä Mishna Sanhedrin kerrotaan, että 40 vuotta ennen temppelin tuhoa, eli juuri vuonna 30 jKr., temppelissä uhratut uhrit menettivät voimansa ja kaikkein pyhimmän ovet avautuivat itsestään.

Temppelin tuhoutumiseen liittyvät hebrealaiskirjeen kirjoittajan sanat: ”mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään” (Hebr. 8:13) ja ”hän poistaa ensimmäisen pystyttääkseen toisen. Tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkiaan” (Hebr. 10:9-10). Toisin sanoen temppeli ja sen uhrijärjestelmä korvattiin Jeesuksen kertakaikkisella uhrilla.

Temppelin tuho

Daniel viittaa pyhäkön ja Jerusalemin hävittämiseen sekä Messiaan kuolemaan (Dan. 9:26). Molemmat toteutti Rooman imperiumin sotaväki. Se, että Rooma tuhoutuisi tulvassa, niin kuin suomalainen käännös 1933/38 sanoo, perustuu tekstin virheelliseen ymmärtämiseen.
Siinä heprean sana ’shetef’ ei tarkoita tulvaa, vaan suuren sotajoukon hyökkäystä (vrt. Dan. 11:22). Ilmeisesti sillä tarkoitetaan kansainvaellusten – lähinnä goottien – sotilaallisia väestöliikkeitä, jotka lopulta kukistivat Rooman.

Lopun aika ja Jeesuksen toinen tuleminen

Kuudenkymmenenyhdeksän vuoden jälkeen tulee tauko ja paljon myöhemmin alkaa viimeinen vuosiviikko (7 vuotta), jota herätyskristillisten piirien teologiassa usein kutsutaan Israelin seitsenvuotiseksi vaivanajaksi. Tauko kuvastaa aikaa, jolloin Israel on hengellisesti kuolleena ja hajotettuna ympäri maailmaa.

Ajallinen aukko on Jumalan ilmoituksen kannalta välttämätön, jottei kukaan voisi laskea Jeesuksen toisen tulemisen ajankohtaa. Kyseisen seitsemän vuoden ajanjakson aikana Israel herää hengellisesti ja antikristus ilmestyy.
Kristus on jo aiemmin hakenut omansa luoksensa, kun hän saapuu ylösnousseiden uskovien kanssa tuhoamaan antikristuksen ja perustamaan 1000-vuotisen valtakunnan.

Pauli Rahkonen
Lahti

Comments are closed.