Seuraa minua

Seuraa minua

Kristinusko määritellään maailman valtauskontojen joukkoon, joista se kuitenkin alkuperäiseltä sanomaltaan eroaa kovasti. Uskonnoissa niiden tarjoama pelastus vaatii ihmiseltä uskonnollisiksi miellettyjen rituaalien harjoittamista ja täyttämistä. Niissä pelastus, paratiisi tai nirvana, saavutetaan ihmisen oman tekemisen kautta, yleensä kilvoitellen, hyvin eläen ja erilaisia rituaaleja suorittaen.
Valtauskonnoissa, kuten hindulaisuudessa, islamissa ja juutalaisuudessa, tällaisia tunnettuja rituaaleja ovat mm. ympärileikkaus, pyhiinvaellukset ja määrätyissä joissa suoritettava rituaalikylpeminen. Tällaista suorittamisen ja rituaalien täyttämisen vaatimusta ei kristinuskossa ole, vaan sen alkuperäinen sanoma on armo ilman ehtoja, jokaiselle, joka uskoo Jeesuksen olevan Jumalan poika ja maailman vapahtaja.

Tämä sanoma poikkeaa niin radikaalisti uskonnon ajatuksesta ansaita pelastus teoilla, että voidaankin jopa väittää, ettei alkuperäinen kristinusko ollut uskonto lainkaan. Nykyisin tuntemamme kristinusko ei kuitenkaan ole välttynyt uskonnolliselta kehitykseltä, vaan aikojen saatossa siihen on lisätty pakollisia sakramenteiksi kutsuttuja rituaaleja pelastuksen ehdoksi. Näistä ensimmäinen oli lapsikaste, mistä varhaisin kirjallinen dokumentti on peräisin 200-luvulta jKr. Historian kuluessa näitä sakramentteja on tullut lisää, toisiin kirkkokuntiin enemmän ja toisiin vähemmän.

Jeesus uskon alkaja

Raamatusta tapaamme kuitenkin Jeesuksen, jonka opettama kristinusko poikkeaa merkittävästi nykyisin tuntemastamme. Jeesuksen harjoittama uskonjulistus ei ensinnäkään ollut hiljaista ja yksityistä, vaan hänen toiminnalleen oli evankeliumien mukaan luonteenomaista haastaa ihminen elämään hänen opetuksiensa ja esimerkkinsä mukaan.

Näin hän myös aloittaa vaikutuksensa Genesaretin järven rannalta erämaapaaston jälkeen kutsuen mukaansa Pietarin ja Andreaksen sanoen: ”Seuratkaa minua” (Markus 1: 16-18). Samalla tavalla hän kutsuu myös muita apostoleja ja opetuslapsia mukaansa sanoen: ”Seuraa minua”. Tämä toimintatapa toistuu Jeesuksella niin usein, että voidaankin väittää sen olevan hänen keskeinen oppinsa: haastaa ihminen seuraamaan häntä.

Tehdäkseen sanomansa mahdollisimman ymmärrettäväksi Jeesus käytti opetuksessaan tuttuja ja arkisia sekä yksinkertaisia kielikuvia. Kehotus seuraamisesta on myös tällainen. Kun seuraamme jotakuta niin joko kuljemme ja liikumme hänen kanssaan tai jäljessään tai noudatamme hänen ohjeitaan.

Näinhän me toimimme arkisessa elämässäkin, kun kehotamme tien kysyjää seuraamaan itseämme, mikäli hän ei tiedä osoitetta tai paikkaa mihin on menossa. Tämä on myös Jeesuksen ajatus ja tahto, hän haluaa johdattaa jokaisen ihmisen kanssaan taivaan kotiin.

Hän sanookin tämän Johanneksen evankeliumissa 14:2: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?”. Päästäksemme sinne meidän tulee omata henkilökohtainen suhde hänen kanssaan ja elää hänen sanojensa sekä esimerkkinsä mukaan niitä elämänohjeena pitäen.

Tämä onkin kristinuskon ydinajatuksia, että henkilökohtaisesti tunnemme elävän ja edelleen vaikuttavan vapahtajan ja uskomme siihen, että hän toimii keskuudessamme muuttumattomana ja elävänä persoonana. Tällaisena hän haluaakin kutsua meitä jokaista mukaansa sanoen: ”seuraa minua”.

Seuraa tarkasti

Seuraamisessa yhtä olennaista kuin esimerkin antaminen on sen tarkka noudattaminen, aivan kuten tehdään tutussa leikissä, seuraa johtajaa. Tämänkaltaista seuraamista Jeesus odottaa seuraajiltaan, tarkasti esimerkkiä noudattavaa. Hän tahtoo, että seuraaminen olisi konkreettista myös arjessa eikä jäisi vain katseella tapahtuvaksi seuraamiseksi.

Tätä arjessa tapahtuvaa seuraamista auttamaan on alun perin Yhdysvalloissa syntynyt motto: Mitä Jeesus tekisi? Vaikka mottoa on moitittu jopa lapselliseksi ajattelevalle ihmiselle, niin kysymys haastaa Jeesuksen seuraajan tutkimaan ratkaisujaan Raamatun valossa.
Alkuseurakunnassa Jeesuksen opetuksien eläminen todeksi arjessa oli niin itsestään selvää, että Raamatun mukaan tämä ei jäänyt ulkopuolisiltakaan huomaamatta. Ensimmäisen vuosisadan jKr. Antiokiassa ryhdyttiinkin kutsumaan uskovia kristityiksi eli pikku Kristuksiksi (Apostolien teot 11:26).

Evankeliumeista näemme myös selkeän kuvan siitä, kuinka Jeesuksen seuraaminen opetuslapsien elämässä tapahtui. Jeesus kutsui opetuslapsen, joka lähti seuraamaan ja pysyi Jeesuksen kanssa jakaen hyvät ja huonotkin hetket. Näin konkreettisesti emme pysty nykyään toimimaan, kulkemaan, seurustelemaan ja kahvittelemaan Jeesuksen kanssa Pietarin ja kumppanien tavoin.

Emme voi liioin tehdä pyhiinvaelluksia Jeesuksen haudalle, koska ruumiin puuttumisen vuoksi siitä ei ole täyttä varmuutta toisin kuin muiden uskonnollisten opettajien kohdalla. Onneksemme meille jää Jeesuksen opetukset ja sanat talletettuina Raamattuun, joista hän itse sanoo: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” (Matteus 24:35). Niiden avulla voimme seurata Jeesusta vielä kaksi vuosituhatta hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeen.

Sanan toteuttaminen

Osa Jeesuksen aikalaisista, jotka uskoivat häneen, eivät kuitenkaan olleet jatkuvasti hänen seurassaan. Eräs tällainen oli Nikodeemus. Raamatussa onkin talletettuna hänen ja Jeesuksen välinen keskustelu, jossa Jeesus selvittää Nikodeemukselle taivaan tietä ja laajentaa seuraamisensa mukana kulkemisesta hänen sanojensa noudattamiseen (Johannes 3:1-21).

Tuossa keskustelussa Jeesus kertoo, kuinka edelleen tänäkin päivänä hänen seuraamisensa alkaa: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa” (Johannes 3:3). Jeesuksen käyttämä termi uudestisyntyminen ihmetytti uskonoppinutta Nikodeemusta, jos nykyäänkin kadunmiestä tai -naista. Jeesus kuvaa tuolla sanalla sitä hetkeä, kun ihminen vastaa hänen kutsuunsa myöntävästi.

Tuossa hetkessä ihmisen sisin muuttuu niin täysin, että sitä voi syystäkin kutsua uudesti syntymiseksi, arvojen ja ajatusten muuttuessa uuteen järjestykseen sisäisessä maailmassa tuoden ihmiselle sisäisen rauhan sekä ilon, Jeesuksen tullessa tärkeimmäksi elämässä. Tämän kokenut ihminen haluaakin seurata Jeesusta arkielämässä, toteuttaen hänen tahtoaan ja opetustaan.

Raamatun mukaan tähän seuraamiseen liittyi olennaisesti kaste, joka on tänäkin päivänä paljon kiistelty asia kristikunnan keskellä. Jeesus kuitenkin antoi omilleen esimerkin aloittamalla toimintansa menemällä kasteelle ja kastaen myös opetuslapsensa.

Johannes kastajan opetuslapset antavatkin asiasta aikalaistodistuksen toteamalla: ”Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä” (Johannes 3:26).

Kun tutkimme laajemminkin sekä evankeliumeja että Apostolien tekoja, huomaamme, kuinka Jeesus ja hänen opetuslapsensa kastoivat jokaisen, joka kykeni tunnustamaan uskonsa. Yhtä lailla kaikki Jeesuksen seuraajiksi tahtovat halusivat mennä kasteelle kääntymyksensä jälkeen.
Tällainen oli esimerkiksi Etiopian kuningattaren, Kandaken hoviherra: ”Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” (Apostolien teot 8:36,37-39).

Kun hoviherra diakoni Filippuksen asiaa tiedustellessa tunnustaa uskonsa, niin hänet kastetaan merkiksi vanhan elämän hautaamisesta ja uuden alkamisesta. Näin tekemällä Jeesuksen seuraajat toteuttavat hänen opetustaan: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Markus 16:16).

Viimeiset ohjeet ja varoitukset

Vielä ennen taivaaseen astumistaan Jeesus ohjeistaa opetuslapsiaan, kuinka toteuttaa uskoa ja hänen seuraamistaan ilman hänen fyysistä läsnäoloaan. Hän lausuu jäähyväissanoiksi: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matteus 28:19-20).

Jeesus antaa seuraajilleen tehtävän kertoa hänestä koko maailmalle ja säilyttää hänen opetuksensa mahdollisimman muuttumattomina. Hän myös toivoo, että niistä pidettäisiin kiinni. Tätä sanojensa noudattamista hän teroittaa seuraajilleen useita kertoja toimintansa aikana.

Jeesus varoitti seuraajiaan useasti myös vääristä opettajista: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia” (Matteus 7:15). Jeesus tiesi kuinka helposti inhimillinen innoitus pyrkii naamioitumaan jumaliseksi ja aiheuttaa seuraajilleen onnettomuuden. Tällaisia vääriä profeettoja onkin ollut historian saatossa useita sekä maassamme että maailmalla ja valitettavan monet ovat päätyneet seuraamaan, ei Jeesusta vaan ihmisoppeja.

Edelleen Jeesus kehottaa ihmisiä seuraajikseen, ei ainoastaan seuraamaan hänen sanojaan, vaan myös hänen tekojaan. Hän lupaa olla omiensa kanssa ja antaa voiman arkiseen uskonvaellukseen: ”Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani” (Apostolien teot 1:8a).

Vielä tänäkin päivänä Jeesus haastaa ihmisen ottamaan selvää itsestään: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani” (Johannes 7:17). Vain seuraamalla Jeesusta pääsee Taivasten valtakuntaan, ei vierestä katsomalla

Jari Ketola
Jyväskylä

Comments are closed.