Väkivallan kirous

Väkivallan kirous

Paavali kehotti rukoilemaan esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniassa. Maailmassa on aina esiintynyt väkivaltaa, mutta onnetonta on, jos valtiovaltaa ylläpitää korruptio ja diktatuurinen väkivaltakoneisto.
Maapallon valtioista hyvin suuri osa elää tällaisissa olosuhteissa. Ajattelemme pelkästään sellaisia väkirikkaita maita kuten Kiina tai Iran. Viimeksi media on raportoinut Valko-Venäjän tapahtumista. Pohjois-Koreaa kalvaa kommunistinen kirous vankileirien saaristoineen. Jopa EU:n alueellakin on pyrkimyksiä sementoida yksipuoluejärjestelmiä.

Olemmeko me suomalaiset ymmärtäneet olla kiitollisia Jumalalle, että saamme elää nykyisenlaisissa rauhallisissa oloissa? Meillä ei Gestapo tai KGP kolkuttele ovilla viedäkseen meitä vankileireille tai telotettaviksi. Meidän ei tarvitse uskovina kokoontua maanalaisissa kokouksissa.

Vainot kristittyjä kohtaan

Elävät uskovat ovat aina olleet maailman vihan maalitauluina. Uskonnonvapaus ei ole mikään itsestäänselvyys. Kun Suomen Raamattuinstituutissa opiskeltiin viime talvena kristillisyyden historiaa, todettiin, että tuo polku on ollut sangen verinen. Ensimmäisiä kristittyjä vainosivat juutalaiset ylipapit ja viranomaiset. Sitten vainoajiksi tulivat Rooman imperiumin keisarit. Se, että keisarit tulivat muodollisesti kristityiksi ei suinkaan lopettanut vainoja. Kuuluisa kirkkoisä Augustinus synnytti opin siitä, että kirkko voi pyytää valtiovaltaa pakottamaan protestanttiset uskovat väkivallalla palaamaan emäkirkkoon. Näin hän loi pohjan katoliselle inkvisitiolaitokselle.

Luterilaiset ja reformoidut pitivät oppi-isänään Augustinusta ja sen mukaisesti vainosivat aikansa kastajaliikettä polttorovioin ja jokiin upottamalla. Luther ulotti vainoamisen opin myös juutalaisiin. Näitä opetuksia noudattaen natsit tappoivat kuusi miljoonaa juutalaista. Väkivallan ja sorron historia ei ole ajallisesti kaukana meistä tänäkään päivänä.

Uskovien seulonta käynnissä

Olemme selvästi palaamassa aikaan, jolloin Raamatun opetuksien esiintuominen kriminalisoidaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on Päivi Räsäsen saamat syytteet. Tässäkin historia toistaa itseään: vainotuista tulee vainoajia ja sorretuista sortajia.

Tosi kristillisyys paljastuu vasta silloin, kun se alkaa maksaa meille jotain. Pelkään pahoin, että Suomenkin vapaassa kristillisyydessä esiintyy sen suuntaisia ajatuksia, että on parempi tehdä kompromisseja kuin joutua yhteiskunnallisiin vaikeuksiin.

Uskallanpa profetoida tämän lehden sivuilla: Tuima tuuli tulee puhaltamaan maamme yli. Uskovia seulotaan. Suoraselkäiset joutuvat hankaluuksiin. Voi olla, että tapahtuu lasten huostaanottoja uskonnollisen mielipiteen tähden. Erilaisia sakkotuomioita langetetaan. Tämä lienee vain alkusoittoa.

Herätys tarpeen

Me tarvitsemme vastatulen jumalattomuuden vyöryä vastaan. Tarvitsemme kansallisen herätyksen. Mikään muu ei pelasta ihmisiä kadotuksesta eikä yhteiskunnallisista ongelmista. Raamattu sanoo, että Herra on syntistä kansakuntaa vastaan. Tämä ei ole pelottelua, vaan se on fakta.
Juuri Pohjolan suuret herätykset nostivat Pohjoismaat kukoistukseensa ja toivat siunauksen ajan näille seuduille. Jos seurakunta on menettänyt valonsa ja suolansa, ei ole mitään tehtävissä. Uskovien tulee herätä etsimään Jumalaa ja tekemään parannusta ja herätysvoimaisuutta.
Alkuseurakunta vaikutti oman aikansa yhteiskuntaan, mutta vaikuttaako nykyinen yhteiskuntamme enemmänkin seurakuntaan.

Pauli Rahkonen
Lahti

Comments are closed.