Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta

Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta

Voimme nähdä, kuinka henget toimivat esimerkiksi itämaisissa uskonnoissa ja mystiikassa ja saavat aikaan kaikkinaisia ulkoisia merkkejä ja ihmeitä, kuten kielillä puhumista, sairaiden parantamisia, kaatumisia henkivoimien vaikutuksesta, profetoimista jne. Kun luemme raamatusta mm. kertomuksen Mooseksesta, näemme kuinka Egyptin tietäjät ja velhot toistivat tunnustekoja, jotka Jumala käski Mooseksen tehdä.

Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka eräässä naisessa oli tietäjähenki, joka jopa huusi sanoen: ”Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien”. Kuitenkin Paavali käski hengen lähteä hänestä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Toisin sanoen, ihmeet ja merkit, eikä välttämättä edes niiden laatu ole automaattisesti todistus siitä, mikä henki näiden taustalla vaikuttaa eikä julistettu sanomakaan aina kerro koko totuutta, ellei sitä tutkita syvemmin.

Kristuksen tunteminen

Ehkä koska asumme länsimaisessa yhteiskunnassa, joka vannoo tieteen nimeen, emmekä kohtaa tämän kaltaisia asioita ympärillämme kovinkaan usein, jos milloinkaan, me olemme tietyllä tavalla kaikista helpoiten eksytettävissä ”ihmein ja merkein”. Emmekä välttämättä edes ymmärrä koetella kaikkea niin kuin Raamattu meitä kehottaa.

Jeesus varoitti meitä tulevista ajoista sanoen: ”Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin” (Matt.24).1. Joh. 4 kertoo, kuinka henget tulisi koetella: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” Johannes jatkaa ja selittää, kuinka rakkaus on Jumalasta ja jokainen Jumalasta syntynyt ja Hänet tunteva, rakastaa. Jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä, sillä sellainen kuin Hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.

Toisin sanoen, Kristuksen kaltaisuus ja hänen tuntemisensa on siis ainut todellinen koetin, kaikki muu on väärennettävissä ja matkittavissa. Paavali kertookin, kuinka kaikki profetoiminen, kielillä puhuminen ja tieto on vajavaista ja katoaa, mutta rakkaus ei koskaan häviä (1.Kor. 13). Tämä rakkaus, jonka vain Kristuksessa Jeesuksessa voidaan tulla tuntemaan ja armosta omistaa, ei ole väärennettävissä eikä saatana voi sitä koskaan kopioida.

Saatana ei koskaan lähesty sinua sellaisena kuin hänet maailmassa kuvataan; Punaisena sarvipäänä, hiilihanko kädessään. Päinvastoin, hän saapuu kuten valkeuden enkeli, tarjoten sinulle sitä, mitä sydämesi haluaa kuulla, niin kuin susi lammastenvaatteissa.

Kavaluuden ydin

Valheen opettajat puhuvat niin ovelasti, välttäen kaikki Raamatun totuudet, jotka paljastaisivat heidät hetkessä. He ovat intohimoisen puheen ja sulavuuden ammattilaisia, vetovoimaisia henkilöitä, jotka oveluudella puhuvat Jeesuksen nimessä. He lukevat sanaa, mutta eivät sokeudeltaan näe, mitä se tahtoo meille sanoa.

Kaikki heidän opetuksensa parannuksesta painottuu ulkoiseen ja tekoihin, eivätkä he ymmärrä, mitä sydämen ympärileikkaus todella tarkoittaa. He parantavat kepeästi sanoen ”Rauha, rauha!”, vaikka rauhaa ei ole ja hiljentävät, jos mahdollista, jopa Jumalan antaman rauhattomuuden ihmisen sydämessä, joka etsikkoaikanaan etsii Jumalaa.

Opissaan he saattavat pikaisella vilkaisulla jopa vaikuttaa totuudellisilta, ja puhelahjoillaan, enemmän kuin Raamatulla, vakuuttavat olevansa opetuksissaan oikeassa. Mutta pikkuhiljaa, salakavalasti, he alkavat kertoa saaneensa uuden totuuden ja ilmestyksen Jumalalta, joka Raamatun täyden ilmoituksen valossa on hyvin heikolla pohjalla tai sillä ei ole pohjaa ollenkaan.

He pyrkivät vaientamaan ja leimaamaan ihmiset, jotka pyrkivät varoittamaan ja nuhtelemaan heitä heidän vaelluksensa ja oppinsa tähden (2.Tim 4:1-4, 1.Tes 5:14), ettei heidän ulkoinen kiiltopintansa turmeltuisi. He jättävät opetuksestaan pois tärkeitä raamatullisia totuuksia, koska ne ovat ristiriidassa heidän vääristyneiden opetusten kanssa. Heidän oppinsa lepää, kun sitä syvällisemmin tutkii, ihmisten tekojen ja ansioiden varassa eikä armon ja uskon varassa.

Tässä kavaluuden ydin onkin, he eivät lähesty uuden oppinsa kanssa suoraan vaan ujuttavat sen vasta myöhemmin kuulijoilleen, kun ovat saaneet heidät lumoihinsa. Heille, jotka alkuun ovat saaneet korvasyyhyynsä sopivaa kutitusta, ja nauttineet suloisista sanoista niin etteivät enää huomaa valhetta, joka heille myydään, pahimmassa tapauksessa, heidän sielunsa hinnalla.

Monesti kuulee sanottavan: ”Koen sydämessäni, että tämä henkilö opettaa totuutta ja on oikeassa”. Muista: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer. 17:9). Emme saa olla tunteidemme heiteltävissä näissä asioissa. Tässä on kyse elämästä ja kuolemasta.

Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?” (1.Joh 3:17). Eräs mies sanoi kerran: ”Kyse ei ole siitä, paljonko annat, vaan siitä kuinka paljon pidät itselläsi.”

Kuinka monta miljonääriä hengellisellä kentällä onkaan, suuria nimiä, joiden omaisuudet yltävät parhaimmillaan lähes miljardiluokkaan? Paljonko ihminen tarvitsee itselleen? Tästä tulee mieleen lesken ropo ja Jeesuksen sanat kirjanoppineista: ”… jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia” (Mark 12:38-44).

Kuinka monesti onkaan kuultu kerrottavan sairastavista, epätoivoisista ihmisistä, jotka ovat antaneet säästönsä rahanahneelle ”parantajalle”, joka säälimättä lähimmäistään on luvannut parannusta sairauksista, ”kunhan tuet hänen toimintaansa”! Mitä tapahtuikaan sanoille ”lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”?

Hedelmistään puu tunnetaan

Raamattu varoittaa valheenopettajista (2. Piet. 2), jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, joilla kiskovat kuulijoistaan hyötyä. He ovat vedettömiä lähteitä, jotka sen sijaan, että korottaisivat Kristusta, herjaavat häntä puheillaan, käyttäen hänen nimeään keinona hyötyä kuulijoistaan.

Hekuma, irstaus ja haureus seuraavat näitä valheenopettajia, ja juuri heidän yksityisen elämänsä alalla ovatkin nähtävissä hedelmät, jota heidän oppinsa saa aikaiseksi. Hedelmistään puu tunnetaan. Ikävä kyllä he ovat mestareita piilottelemaan näitä pahuuden hedelmiä, jotka usein tulevat ilmi vasta myöhäisessä vaiheessa, monesti vasta, kun ovat kohdanneet sen äkillisen perikadon, jonka ovat tuottaneet itselleen opetuksillaan ja vaelluksellaan. Kuinka monta särkynyttä ihmisrauniota he jättävätkään jälkeensä?

Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet” (Room. 16:17).

Varokaa niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä, hajaannusta ja yrittävät rikkoa seurakunnan yhteyttä. He ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole, he vaeltavat himojensa vallassa, ovat hylänneet suoran tien ja lupaavat vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia.

Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi” (Juud. 18-21).

Silmät luotuina uskomme alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen

Vain seurakuntayhteydessä, rukouksen, Raamatun tutkimisen ja opetuksen avulla, kiitoksessa ja yhteisessä leivän murtamisessa, herkällä tunnolla Herran edessä syntimme tunnustaen ja hyläten, voimme seurakuntana valmistautua ja puolustautua alati lisääntyvän ja salakavaluudeltaan voimistuvan hyökkäyksen vaaroilta. Silmät luotuina uskomme alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, pysyttämällä itsemme Jumalan rakkaudessa.

Ei elämässämme välttämättä räikeitä syntejä tarvitse olla, monesti tunnustamattomat helmasynnit ovatkin juuri syy siihen, että ihminen horjuu ja lankeaa seuraamaan valheopetuksia, hyläten ensimmäisen rakkautensa. Kun synnit ja rikkomukset on tunnustettu ja saatettu veren alle, silmät aukenevat ja kyky erottaa totuus valheesta palaa. Siksi Raamattu kehottaakin meitä tutkimaan itseämme, jotta tulisimme parannuksen paikalle ja yhteys Herraan olisi avoin ja saisimme palata ensimmäisen rakkautemme tykö.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’” (Matt. 7:21-23).

Kun fariseukset ja kirjanoppineet tivasivat Jeesukselta merkkiä, Jeesus vastasi heille: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Hän antoi heille sen, mitä he tarvitsivat, ei mitä he toivoivat. Hän antoi profetian kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan.

Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden ja hänet haudattiin ja hän nousi kolmantena päivänä. Hän antoi itsensä edestämme lunastaaksensa meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaaksensa itselleen omaisuudeksi kansan. Eikö se riitä, vieläkö kaipaamme merkkejä?

Kenneth Burman
Vaasa

Comments are closed.