Viimeisen elonkorjuun aika

Viimeisen elonkorjuun aika

Mark. 1:3-4: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi’, niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi”. Tämä sama lähetyskäsky kuuluu meille lopunaikojen uskoville.

Joku ajattelee sydämessään, että onko nyt lopunajat käsillä? Raamattu kehottaa meitä seuraamaan ajan merkkejä, ja niitä on paljon nähtävillä; Lähi-Idässä soditaan, siviililentokone ammutaan alas Syyriassa, kristittyjä vainotaan ympäri maailmaa, kouluissa ei saa enää viettää kristillisiä joulu- tai kevätjuhlia.

Älkäämme olko Joonan kaltaisia, joka yritti paeta Jumalan kasvojen edestä. Joona 1:1-3: ”Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: ’Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen’. Mutta Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä”.

Olemmeko me Joonan kaltaisia karkumatkalla, emme ole tarttuneet Jumalan meille antamaan auran kurkeen tai sirppiin ja lähteneet elonpelloille? Nyt on viimeisen elonkorjuun aika, sillä kohta saapuu yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.

Joh. 4:35-36: ”Ettekö sano: ’Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu’? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita’”.
Lähtekäämme iloiten elonpelloille, niin ettei kallis vilja varisisi hukkaan, vaan koottaisiin taivaallisiin vilja-aittoihin.

Kari Koskinen
Helsinki

Comments are closed.