Pyhä ketjureaktio

Pyhä ketjureaktio

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus antoi opetuslapsilleen käskyn: ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista” (Luuk. 24:47).  Se oli Mestarin käsky opetuslapsilleen. Tämän käskyn käytäntöön panemisesta riippuisi tulevien sukupolvien pääsy Jumalan tulevan tuomion alta armon alle.

Annetun toimeksiannon vakavuutta on vaikea käsittää. Tehtävän vaikeuden tiesi tehtävänantaja itse parhaiten, siksi hän antoi lupauksen: ”Ja minä lähetän teille sen, minkä minun isäni on luvannut. Mutta pysykää te tässä kaupungissa, kunnes teidät puetaan voimalla korkeudesta” (Luuk 24:49).
Herra tiesi, että inhimillisillä voimilla ja kyvyillä tätä hommaa ei hoideta, siihen tarvitaan Jumalan voimaa.

Eräs Jumalan mies on sanonut, että Raamatussa Jumalan pysähtymiskäskyt ovat yhtä tärkeitä kuin marssiin lähtökäskyt. Jeesus antoi opetuslapsilleen ensin pysähtymiskäskyn: ei liikkeelle ennen kuin on tullut voima korkeudesta. Pyhällä Hengellä täyttyminen helluntaipäivänä oli itsessään marssiin lähtökäsky, ja sen jälkeen opetuslapsia ei pysäyttänyt mikään.

Onko nyt liikkeelle lähtökäskyn vai pysähtymiskäskyn aika?

Yhden ihmisen näkökulma hengelliseen kenttään on kapea, eikä varmasti koko totuus. Mutta monin paikoin lienee tilanne se, jonka eräs hengellinen lehti ilmaisi näin: Miksi kastealtailla ei ole käyttöä? Toimintaa ja liikettä on, eikä tasossa ole vikaa, … konsertit ovat korkeatasoisempia kuin koskaan, …saarnaajat oppineimpia kuin koskaan, mutta… kastealtailla on vähän käyttöä.

Väistämättä herää kysymys, ollaanko liikkeellä inhimillisin voimin ja kyvyin. Jos näin on, silloin on pysähtymiskäskyn aika.
Seurakuntien ja yksityisten uskovien tulisi vetäytyä rukoukseen ja Herran etsimiseen.

Kaikki tunnemme Elisan ja profeetanoppilaan vaimon, jonka mies oli kuollut. Naiselle jäi suuri velka (2. Kun.  4). Hänellä ei ollut mitään muuta kuin vähän öljyä, mutta liian vähän velan maksuun. Hän sulkeutui huoneeseensa tyhjien astioiden ja sen vähän öljyn kanssa, mitä hänellä oli.

Siellä suljetussa huoneessa tapahtui ihme: tyhjät astiat täyttyivät. Sieltä lähtiessään nainen lähti liikkeelle maksamaan velkaansa.
Muistan pysähtymiskäskyn vuosikymmeniä sitten täällä Kokkolassa, vanhalla rukoushuoneella. Olimme kokeneet herätyksen ensi kipinöitä, mutta sitten tuli jotain. Koimme hengessä taivaan umpeutuneen, liikettä oli, mutta ei elämää synnyttävää voimaa. Lopetimme herätyskokoukset, pidimme vain rukouskokouksia. En muista, kuinka kauan sitä jatkui, viikon, kaksi, ehkä enemmänkin, mutta se päättyi siihen, että Herra tuli taas mukaan, ja herätys jatkui.

Onko Herra kanssamme?

Israelin edessä kaatui suuretkin viholliset, kun Herra oli heidän kanssaan. Mutta Israel kaatui pienenkin vihollisen edessä, kun Herra ei ollut heidän kanssaan. Olisiko nyt Jumalan armeijan komentajien, vanhimmistojen, pastoreiden ja nuorisotyöntekijöiden syytä vetäytyä strategiahuoneeseen neuvottelemaan ja kyselemään: Onko Herra meidän kanssamme?

Hengellinen työ on pyhän ketjureaktion synnyttämistä. Jeesus rukoili, ettei pyhä ketjureaktio katkeaisi: ”Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän (opetuslapsiensa) puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun” (Joh.17:20).

Vainojen ja eksytysten kautta vastustajamme on yrittänyt katkaista tätä pyhää ketjureaktiota. Valitettavasti monilla paikkakunnilla on siinä onnistunutkin. Näyttää siltä, että meillä Suomessa ja länsimaissa suurimmaksi pyhän ketjureaktion katkaisijaksi on tullut hyvinvointi. Siemen tipahtaa orjantappuroihin, elämän kiireet tukahduttavat sielujen voittamisen tulen.

Oma hengellinen ketjureaktioni

Tutkin tässä jokin aika sitten omaa hengellistä sukupuutani, ketjureaktiota, jonka yhtenä lenkkinä olen ja pääsin aina 1900-luvun alkuun asti.
Mikkelin ympäristöevankelistojen Olga Mähösen ja Tyyne Valon kokouksissa tuli uskoon vuonna 1922 nuori poika, nimeltään Arthur Pylkkänen. Hänestä tuli sananjulistaja, ja vuonna 1937 hän lähti lähetystyöhön Intian Sikkemiin, jossa hän kuoli tulvissa 1950 eikä hänen ruumistaan koskaan löytynyt.

Mutta ennen lähetystyöhön lähtöään hän piti kokousta Jalasjärven Jokipiissä. Tuossa kokouksessa tuli uskoon 16-vuotias nuorukainen, Urho Mäntynen, josta tuli sananjulistaja niinkuin hengellisestä isästäänkin.

Vuonna 1947 Urho Mäntynen oli pitämässä kotikokousta Alajärvellä Höykkylän kylässä. Sinä iltana kahdeksan ihmistä jättäytyi Jeesukselle. Kaksi heistä olivat Pentti Tynjälä ja hänen isänsä. Pentti Tynjälästä tuli saarnamies, kuten hengellisestä isästään, Urho Mäntysestäkin oli tullut.

Vuonna 1972 Pentti Tynjälän ollessa Porin Vapaaseurakunnan paimenena minä Olavi Eskola tulin uskoon. Minusta tuli ensin evankelista, sitten seurakunnan paimen ja sitten lähetystyöntekijä, niinkuin hengellinen isoisäni isä Arthur Pylkkänenkin oli ollut.
On armollista ja vastuullista olla yhtenä lenkkinä näin arvokkaassa ketjureaktiossa. Rukoilenkin, ettei se minuun sammuisi, vaan saisi jatkua hamaan Jeesuksen tulemiseen asti.

Jatkuuko pyhä ketjureaktio sinun kohdaltasi?

Olavi Eskola
Kokkola

Comments are closed.