Eliasko uskossa?

Eliasko uskossa?

Elias oli tavallinen suomalainen maalaismies. Hän eli elämäänsä pienessä maalaiskylässä Kokkolan kupeessa. Niin, nykyään hänenkin kylänsä kuuluu Kokkolaan. Kylä on silti vielä, mutta Eliasta ei enää ole.

Elias hoiti karjansa hyvin. Ne kaikki lähes kymmenen lypsylehmää lypsettiin ajallaan ja ruokittiin tavallaan, riittävästi, jotta maitotuotanto oli aivan keskinkertainen. Se oli aika ihme. No eihän se yleensä mikään ihme ole, mutta Eliaksen kohdalla ja elämäntyylillä se oli ihme.
Elias oli ollut joskus avioliitossa ja hänellä oli siitä kaksi lastakin – tytär ja poika, mutta ei Elias perheensä kanssa ollut, eikä paljoa miettinyt, mitä antaisi lahjaksi jouluna ja syntymäpäivinä. Ei hänen perheensä sitä odottanutkaan. Ei edes toivonut, eikä olisi vastaanottanutkaan, ehkä.
Vaimo hänet oli ensimmäisen kerran poliisille polttanutkin – pontikan keitosta. Niin, että suoraan saunan lauteilta hänet ensimmäisen kerran putkaan haettiin. Ja sitä myöten vankilaan.

Vankila oli Eliakselle lopulta hyvä paikka. Siellä hän sai olla kolme kertaa. Ja kolme kertaa hän oli mielisairaalassa. Ne kuusi kertaa olivatkin aikuisiällä pisimmät jaksot, jotka Elias selvin päin vietti. Niin, siis se vanha Elias ennen kuin hän tuli uskoon.

Ensikohtaaminen

Kun kohtasin Eliaksen ensimmäisen kerran, ihailin häntä heti. Ja halusin joskus olla samanlainen. Aloimme seurustella Annen kanssa syksyllä 1974. Samana syksynä Annen isä hukkui kalastusmatkalla ja jouduimme illalla myöhään mennä hakemaan Eliasta tueksi Annen äidille, joka oli ollut samalla kalareissulla miehensä kanssa. Elias siis oli vaimoni eno.

Elias oli pihalla valomeressä, roikkajohtojen ja rautakankien ja kymmenien erilaisten työkalujen seassa. Traktori oli katkaistuna siinä ja siellä jossain mustat miehet olivat kytkinremontin touhussa. Koskenkorvapullo oli puolillaan lokasuojan päällä ja useampi olutpullo tyhjänä pihamaalla.
Oli se näky! Minut se lumosi. ´Murjaanit´ työn touhussa. Elias lähti lohduttamaan siskoaan ja palasi jossain välissä yöllä takaisin Kassun kanssa ´Massikkaa´ kasaamaan. Aamulla traktori oli navetan jälkeen taas baarin pihalla. Siinä oli mies!

Kerran minä säikähdin, kun Elias soitti. Meistä tuli Annen kanssa pari ja asuimme omassa kodissa. Silloin Elias soitti: ”Nyt on Ukko Ylijumala tullut meille! Traktori on pystyssä ja puimuri katollaan kiviaidalla. Kattolankut lainehtivat ja sahajauhoja sataa niiden välistä”.
Törnävällehän Eliasta lähdettiin taksilla viemään – sen kolmannen kerran, siis mielisairaalaan. Juoppohulluuskohtaus oli taas iskenyt ja jonkun viikon Elias oli pelistä pois.

Uskoontulo

Vuosi 1986 oli melkoisten myllerrysten vuosi. Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi uuden virsikirjan, avaruussukkula Challenger tuhoutui tammikuussa, helmikuussa Neuvostoliitto lähetti ensimmäisen moduulin Mir-avaruusasemaan.

Maaliskuussa Paavo Väyrynen matkusti Israeliin viralliselle vierailulle ensimmäisenä suomalaisena ulkoministerinä vain sanoakseen, että Suomi jatkaa PLO:n tukemista. Huhtikuussa jossain Ukrainassa jyrähti voimalaitoksessa ja isoja räjähdyksiä tapahtui muuallakin.
Minä annoin lopulta periksi ja vaimoni puolentoistavuoden evankelioinnin jälkeen minäkin tulin uskoon viime hetkellä. Samaan aikaan Halleyn komeetta ohitti maan.

Muutaman viikon päästä Elias soitti taas kello 3.00 yöllä. Oli tullut taksilla kotiin ja soitellut kitaraa ja kieli oli mennyt poikki. Hän soitti, että tuotko G-kielen mulle, jotta säilyy kitarassa vire. Minä lähdin viemään 15 kilometrin päähän. Kieli vaihdettiin ja Elias alkoi soittaa ja hoilata. Hyvä hän oli laulamaan vieläkin. Nuorempana kuulemma aivan loistava.

Minua vain niin väsytti. Yhtäkkiä Elias laittoi kitaran pois ja parahti: ”Miksen minä voi olla samanlainen kuin sinä!” Ohho! Tätä vartenko minä täällä olinkin. Minä muutaman viikon vanhana tiesin heti, mitä pitää tehdä. Kiskaisin kaikki Eliaksen 130 kiloa lattialle polvilleen ja rukoilin saman tien: ”Jumala, tee Eliaksesta samanlainen kuin minä!”

Sovimme, että Elias lähtee huomenna sunnuntaina kokoukseen Kokkolan Baptistikirkkoon. Ja niinhän Elias lähti. Myöhemmin hän tosin paljasti, että motiivina oli ollut se, että saa ilmaisen kyydin Kokkolaan kapakkaan.

Kokouksen lopussa kysyttiin, että haluaako joku antaa elämänsä Jeesukselle. Minä nostin Eliaksen käden, että Elias haluaa. No hetken näytti, ettei Elias haluakaan, mutta otimme Annen kanssa tukevasti kiinni ja raahasimme miehen alttarille.
Siinä minä näin suurimman ihmeen, mitä vielä tähän ikään olen nähnyt. Mies tärisi ja vapisi ja hikoili niin armottomasti, että pahanhajuinen lammikko jäi siihen alttarin eteen pitkäksi aikaa todistamaan totisesta parannuksen taistelusta.

Elias käveli suoraan seurakunnan vessaan ja kaatoi povitaskustaan melkein täyden viinapullon lavuaariin ja heitti tyhjän pullon roskiin. Vessasta tuli ulos vesiselvä täysivoimainen Jumalan lapsi. Käsittämätöntä! Hänelle ei tullut minkäänlaista inhottavaa jälkitilaa, vain valtava halu olla mukana jokaisessa tilaisuudessa siitä lähtien.

Kilvoittelu uskovaisena perille

Neljätoista vuotta kesti Eliaksen juoksu. Monta murrosta hän ehti nähdä. EU tuli ja vei lehmät navetasta, mutta ei uskoa sydämestä. Vaimo löytyi Virosta, koiranpennun hakureissulla. Kolmoset syntyivät onnelliselle isälle muutaman vuoden päästä. Meillä oli Annen kanssa kaksoset ja Taio, Eliaksen vaimo, alkoi odottaa lasta ja valitti, että tuntuu kuin heille olisi myös kaksoset tulossa. Elias kauhisteli ajatusta ja moitti vaimoaan moisesta liioittelusta. Ultraäänitutkimuksesta Taio tuli autossa odottavan miehensä tykö ja Elias kysyi heti: ”No oliko siellä kaksoset?” Taio painoi päänsä ja sanoi nöyrästi: ”Ei ollut, siellä on kolmoset!” Se oli shokki, mutta pakkohan siitäkin oli toipua ja eteenpäin mennä, vaikka jäljen se mieheen jätti. Elämä on ihme.

Eliaksen elämä maan päällä päättyi Millennium-yönä. Vuoteen 2000 hän heräsi iankaikkisuudessa. Aortan repeäminen siirsi miehen silmänräpäyksessä siihen todellisuuteen, mistä hän oli haaveillut ja minkä sai lopulta omistaa. Sitä hän oli jouluna niin hartaasti rukoillut ja katkeralla itkulla Jumalalle kaipuunsa tuonut.

Jumalan salattu puhe, Pyhän Hengen veto, parannus, elämänmuutos ja ilo pelastuksen löytymisestä, ne olivat niin kirkkaasti kaikkien nähtävänä Eliaksen elämässä. Ei kukaan hänet tunteneista epäillyt Jumalan työtä.

Sama työ ja prosessi tapahtuu jokaisen elämässä, joka yhtä ehdoitta Hänelle antautuu. Älä epäröi heittäytyä Jumalan käsiin kokonaan. Ei mikään vedä vertoja sille, minkä Häneltä saat, eikä mikään voi korvata sitä, jos Jeesuksen kutsun hylkäät!
On niin kuin Paavali Efesolaisille kirjoitti (Ef. 1:3): ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.”

Heikki Järvi
Kokkola

Comments are closed.