Uskollisuus

Uskollisuus

Löytäneekö uskoa?

Jeesuksen opettaessa vertauskuvaa kestävästä rukouksesta, hän päättää opetuksensa lauseeseen, joka on askarruttanut monia Raamatun lukijoita. Kyseinen Raamatun kohta kuuluu näin: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8b). Ihmetystä on herättänyt mm. se, että toteaako Jeesus uskon itseensä katoavan maailmasta? Vai mitä hän opetuksellaan tarkoittaa?

Ilmeisenä selityksenä on pidetty viittausta edellä olevaan opetukseen siitä, että riittääkö rukoilijoilla usko Jeesukseen edelleen ihmeitä tekevänä elävänä Jumalan poikana. Tuoreimpien mielipidekyselyjen mukaan tällainen usko on ajassamme vähennyt ja suomalaiset uskovat enemmän enkeleihin kuin Jeesuksen opetuksien paikkansa pitävyyteen.
Muualta maailmasta saamme kuitenkin kuulla viestiä, että ihmiset, jotka toteuttavat Jeesuksen opetusta rukouksesta, saavat edelleen kokea ihmeitä mm. sairaiden paranemisia. Hienoa on ymmärtää, että Jeesus edelleen toimii sanaansa lupauksensa mukaan, vaikka Suomessa näin ei uskottaisi tai toimittaisi.

Tunnettu Raamatun tutkija, edesmennyt Aapeli Saarisalo, tutki käännöstyössään myös kyseistä raamatunkohtaa syvemmin. Hän päätyy korvaamaan sanan uskoa sanalla uskollisuus, Uuden Testamentin suomennuksessaan v. 1969.

Raamatun kääntämisessä lähdetekstinä käytetyssä kreikkalaisessa alkutekstissä oleva sana pìstis on merkitykseltään laajempi kuin käytetty sana ’uskoa’, merkiten myös ’uskollisuutta’. Se tuokin Jeesuksen huoleen uutta näkökulmaa: Hän ei olekaan huolissaan uskosta itseensä vaan uskollisuudesta hänelle. Sellaisesta uskollisuudesta, jota sulhanen odotti morsiameltaan tuon ajan juutalaisen tavan mukaan.

Mitä on uskollisuus?

Meillä jokaisella on uskollisuudesta mielikuva siitä, mitä se tarkoittaa ja sisältää. Käsityksemme saattaa olla kuitenkin erilainen kuin miten kyseinen sana on Suomen kieleen määritelty.
Uskollisuutta harrastava eli uskollinen on vuoden 1966 nykysuomen sanakirjan, eli Saarisalon UT:n käännöksen julkaisuajalta, mukaan seuraavanlainen: ”Uskollinen on henkilö, joka jonkun eetillisen tunteen vuoksi pysyy jossakin määräsuhteessa.”

Eetilliseksi tunteeksi voidaan lukea mm. velvollisuuden tunto, kiintymys ja rakkaus. Tällaisesta tunteeseen perustuvasta määräsuhteesta selkein esimerkki on avioliitto, jossa puolisot lupautuvat toisilleen kuolemaansa saakka. Arkipäivässäkin uskollisuutta löytyy mm. työpaikoilta, joissa on kymmeniä vuosia työskennelty samalle työnantajalle.

Onpa uskollisuutta ylistämään pystytetty patsaitakin, tällainen on pystytetty mm. Hachik?-nimiselle koiralle Shibuyan juna-asemalle Japaniin. Kyseinen koira nousi uskollisuuden symboliksi tulemalla juna-asemalle yhdeksän vuoden ajan etsimään kuollutta isäntäänsä.

Uskollisuutta on määrittelyn mukaan myös harras, pitkäaikainen ja jatkuva toiminta sekä määräsuhteessa pysyminen. Hartaan tarkoittaessa omistautunutta, vaivannäköä kaihtamatonta ja antaumuksellista asennoitumista. Tällaisista ihmisistä todetaan usein jälkeenpäin, että he olivat uskollisia visiolleen, asialleen tai jollekin vastaavalle, pyrkien näin muuttamaan maailmaa.

Eräs tällainen ihminen oli Eliezer Ben-Jehuda, joka antaumuksellisella toiminnallaan oli herättämässä hepreaa jälleen puhekieleksi 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Tämän miehen uskollisuus toi tulosta ja heprea on virallinen kieli Israelissa ja sen taitajia on ympäri maailmaa.

Uskollisuutta on myös tarkoin esikuvan noudattaminen, tarkka, yksityiskohtainen ja luotettava toiminta. Tämän kaltaiseksi uskollisuudeksi voidaan mieltää myös kulttuuriset perinteet, joita tarkasti noudatamme vuosittain.
Näistä parhaiten ovat säilyneet jouluun liittyvät tavat ja käytännöt, siksi edelleenkin sianlihan myyntipiikki sijoittuu joulun aikaan, samoin kuin kirkollisiin tilaisuuksiin osallistuminen.

Millaista uskollisuutta Jeesus haluaa?

Jeesuksen kaipaama uskollisuuden muoto tulee esille Johanneksen evankeliumiinsa taltioiman tilanteen kautta, jossa Jeesus kohtaa hänet kolme kertaa kieltäneen Pietarin. Tuossa hetkessä Jeesus halusi kolmesti varmistaa rakastaako Pietari häntä niin, että on valmis menemään, minne hän Pietarin lähettää (Joh. 21:15-19).

Jeesus nostaa tuossa kohtaamisessa rakkauden häneen tärkeimmäksi motiiviksi häntä seuratessa, lähteenä, josta todellinen uskollisuus kumpuaa.

Omistautuvasta uskollisuudesta Jeesus opettaa Luukkaan evankeliumissa seuraavaa: ”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni” (Luukas 14:26).

Omistautuminen Jeesuksen seuraamiselle on niin kokonaisvaltaista, että suhteet läheisimpiinkin kanssaihmisiin vaikuttavat kylmiltä, lähes vihalta, rakkauden Häneen ollessa elämää ohjaava voima.
Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus muistuttaa opetuslapsiaan tarkasta seuraamisesta, kehottamalla heitä pitämään kiinni hänen opetuksistaan ja opettamaan nämä tarkoin tuleville opetuslapsille (Matt. 28:20).

Jeesus siis tahtoo omiensa seuraavan tarkasti hänen opetuksiaan muuttamatta yhtään sitä, mitä hän on puhunut. Vertauksessaan viisaasta ja tyhmästä talonrakentajasta, Jeesus alleviivaa opetuksiensa tarkan noudattamisen tuomaa siunausta ihmisen elämään ja päinvastoin (Matt. 7:24 – 27).

Löytyykö uskollisuutta?

Kotimaamme arvopohja on perustunut pitkälti Raamatun arvoihin ja kymmenen käskyä on ollut lainsäätäjien ohjenuorana. Olemme kuitenkin viime vuosikymmeninä nähneet, kuinka arvopohjaa on vaihdettu ja lakeja on säädetty yhä enemmän humaanille arvopohjalle.

Näin on pyritty irti ns. kristinuskon haitallisesta vaikutuksesta yhteiskuntaan. Valitettavasti seurauksien valossa näyttääkin käyneen juuri päinvastoin; ratkaisut, joiden on pitänyt helpottaa ongelmatilanteita, ovat luoneet uusia.
Yhtenä esimerkkinä tästä vuonna 1987 voimaan tullut avioerolain muutos, jonka piti auttaa erityisen vaikeissa liitoissa olevia ihmisiä. Seurauksena olikin avioerojen reilu lisääntyminen myös muilla kuin tavoitellulla kohderyhmällä.

Samanlainen kehitys on valitettavasti tapahtunut maamme hengellisessä kentässäkin. Tarkasta Raamatun tulkinnasta on luovuttu ja tilalle on tullut epäilevä suhtautuminen Raamatun ilmoitukseen. On koetettu selittää Raamatun kertomukset ja opetukset joksikin muuksi kuin kirjaimellisesti otettaviksi.

Jopa oppiin armosta tapahtuvan pelastuksen rinnalle on tullut mahdollisuus vaikuttaa itse pelastumiseen omilla töillään. Jeesus ei kuitenkaan opeta näin, vaan hän toteaa: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa” (Joh. 3:3).

Valitettavasti Raamatun ilmoitukselle uskottomat ilmiöt eivät lopu edellä mainittuihin, vaan niiden kohdalla toteutuu Jeesuksen profetia: ”Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta” (Matt. 24:11). Uskottomuuteen houkuttelevia oppeja on siis vielä tulossa lisää ja ikävä kyllä ne saavat kannatusta uskovienkin joukossa.

Mikä avuksi?

Vaikka elämmekin mitä selvemmin uskottoman maailmanajan keskellä, Jeesuksen omalle tilanne ei ole toivoton. Saamme edelleen kuulla Jeesuksen kehotuksen: ”Pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen” (Johanneksen ilmestys 2:25).

Aika on jälleen tarttua Jumalan sanaan, Raamattuun ja sen valossa tutkiskella itseämme ja vastaantulevia ilmiöitä. Jeesus puhuu yhä Raamatun kautta ja jos olemme kuuliaiset sille, erotamme edelleen väärän opetuksen oikeasta.
Jeesus opetti vertauksessaan hyvästä ja huonosta palvelijasta, että tuomio tulee uskollisuuden mukaan: ”Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon’” (Matt. 25:23).

Uskollisille palvelijoille luvattiin iloa ja uskoton palvelija joutui kokemaan pimeyttä, itkua ja hammasten kiristystä. Toivon, että maastamme löytyy tuona tilinteon päivänä paljon niitä, jotka kuulevat kutsun iloon.

Jari Ketola
Jyväskylä

Comments are closed.