Aikamme tuulet

Aikamme tuulet

Ennen aikaan vapaassa kristillisyydessä katsottiin varsin yleisesti, ettei uskovien tulisi osallistua puoluepolitiikkaan. Itsekin erosin puolueesta, johon olin kuulunut ja jonka edustajana istunut Turun Kauppakorkeakoulun edustajistossa.

Tuohon aikaan oli vaikea puhua Jeesuksesta vasemmistolaisille, koska he ymmärsivät evankeliumin julistuksen olevan porvarillista propagandaa. Koko yhteiskunta oli silloin jyrkästi jakautunut poliittisiin blokkeihin. Pidin silloin niin kuin vielä nytkin tärkeänä, ettei hyväkään asia saa olla parhaimman esteenä.

Jumalanpelko katoamassa

Olen kuitenkin näkemässä niin, että kansamme kannalta on tärkeää, että eduskunnassa on uskovia kansanedustajia. Sodan aikana laajalti nähtiin, että Suomen kohtalot ovat ”korkeimman käressä” niin kuin Tuntemattomassa sotilaassa eräs kirjan hahmo totesi. Voidaankin sanoa, että Jumalan ihme pelasti meidät.

Nykyään sen sijaan jumalanpelko on niin tyystin hävinnyt, ettei kansamme keskuudessa juurikaan ajatella sitä, mitä Jumala mistäkin asiasta ajattelee tai mikä tuo tai vie hänen siunauksensa. Sama tilanne näyttää olevan vallalla myös luterilaisessa kirkossa, missä vain selkeä vähemmistö kyselee Jumalan tahtoa häneltä itseltään. Sen sijaan kysellään neuvoa omalta inhimilliseltä järjeltä.
Eräässä radion aamuhartaudessa eräs kirkon silmäätekevä totesikin, että tieteen näkemys ajaa aina Raamatun ohitse.

Aikamme trendi on, että raamatulliset kristityt ovat joutuneet ja yhä enemmän joutuvat linnoittautumaan omiin saarekkeisiinsa pitääkseen yllä raamatullista elämän tapaa ja Raamatun moraalikäsityksiä. On syntynyt esimerkiksi kristillisiä kouluja, joiden oppilasmäärät useilla paikkakunnilla näyttävät olevan kasvussa.

Meillä on kristillinen puolue ylläpitämässä raamatullisia näkökantoja yhteiskunnallisella tasolla. Tämän ajan virtauksen myötä myös vapaakristillisistä seurakunnista on tullut entistäkin tärkeämpiä raamatullisuuden linnakkeita.

Eräällä tavalla tilanne on samankaltainen kuin aikana, jolloin kristinuskosta tuli Rooman imperiumin valtionuskonto. Tällöin selkeä vähemmistö kirkon jäsenistä oli uskovaisia. Sen seurauksena syntyi luostarilaitos, joka omalla tavallaan halusi maallistuneessa yhteiskunnassa pitää hengellisyyttä yllä, joskin melko epäraamatullisella tavalla.

Moraaliarvoista luopuminen

Kristityillä uskovilla on tässä tilanteessa kaksi vaaraa, niin kuin jokaisella tiellä on kaksi ojaa, joihin on vaara ajaa. Yhtäältä on vaarana luopua Jeesuksen ja apostolien opettamista moraaliarvoista. Paavali sanoo, että joka niistä luopuu, hän luopuu Jumalasta.

Toisaalta voidaan ajaa kovan moralismin ojaan, missä Jumalan armo unohtuu. Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Sitä hän odottaa meiltäkin. Totuus edellyttää Jumalan mielenmukaisen moraalikäsityksen säilyttämistä ja armo on tarkoitettu näitä arvoja vastaan rikkoneille pelastukseksi.

Yhteiskunta painostaa

Edellä kuvattuja kristillisiä ”linnakkeita” kohtaan kohdistetaan yhä enemmän painetta. Uusitestamentillisia avioliittoon liittyviä opetuksia ei saisi tuoda julki ? ei kouluissa eikä julkisessa mediassa. En puhu ainoastaan seksuaalisista suuntautuneisuuksista, vaan myös miehen ja naisen avioliittoon liittyvistä asioista.

Kristilliset instituutiot kohtaavat yhteiskunnan päättäjien taholta yhä enemmän vastustusta ja jopa laillisen olemassaolonsa uhkaa. Kristilliset koulut saavat usein taistella lupiensa puolesta. Kristillinen puolue ja sen kansanedustajat leimataan yhä ankarammin ”patavanhoillisiksi” eikä tulevaisuudessa luultavasti kelpaisi juuri mihinkään hallituskombinaatioon.

Yhdistyspohjaisten seurakuntien kolehdinkanto-oikeus oli vakavasti uhattuna. Perustamamme Suomen Raamattuinstituutti on sekin joutunut taistelemaan erilaisten byrokratian myllyjen keskellä.

Raamattu opettaa, että maailma päätyy globaalin hallitsijan, antikristuksen, kynsiin. Paavalin mukaan ”te tiedätte, mikä pidättää niin, että hän vasta ajallansa ilmestyy”.
Mikä siis pidättää antikristillistä henkeä? Epäilemättä kysymyksessä ovat juuri nämä kristilliset linnakkeet ja yksilöuskovaiset. Kun Herra hakee omansa pois, niin tie on auki täydelle antikristillisyydelle.

Pauli Rahkonen
Lahti

Comments are closed.