Pyhä Henki johtaa lähetystyötä

Pyhä Henki johtaa lähetystyötä

Herra Jeesus antoi lähetyskäskyn toteutettavaksi koko Jumalan seurakunnalle. Ei ainoastaan joillekin armoitetuimmille ja lahjakkaimmille yksilöille. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mikäli ollaan totuttu ajattelemaan, että lähetystyö voidaan ulkoistaa koskemaan vain joitakin lähetysjärjestöjä tai muutamia lahjakkaita yksilöitä.

Onneksi Herra ei kuitenkaan ole jättänyt meitä oman viisautemme ja voimamme varaan toteuttamaan tätä seurakunnan kutsumustyötä. Jumala onkin luvannut jokaiselle uskovalle Pyhän Hengen ja on antanut eri virkoja ja armolahjoja seurakuntansa rakennukseksi.
Hänellä on myös jokaiselle paikka lähetyskäskyn toteuttamisessa. Oli sitten kutsumus tai Hengen virka uskovaisella mikä tahansa, niin kaikkia uudestisyntyneitä Jeesus haluaa käyttää todistajinaan.

Pyhän Hengen vuodatus

Jeesus sanoi opetuslapsilleen ennen taivaaseen nousemista: “vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka” (Apt.1:8).

Tämä lupaus alkoi toteutumaan helluntaipäivänä Jerusalemissa, kun opetuslapset täyttyivät ensimmäistä kertaa Pyhällä Hengellä. Tämän seurauksena evankeliumi alkoi leviämään nopeasti myös muille paikkakunnille. Tuosta päivästä alkaen Jumala antoi Pyhän Hengen kasteen lupauksensa mukaan myös uusille pelastuneille.

Apostolienteoista näemme, kuinka Pyhä Henki käytti aivan tavallisia Jerusalemin vainoja pakenevia uskovia Antiokian seurakunnan synnyttämiseen. Inhimillisesti ajatellen olisi ollut paljon järkevämpi käyttää maailman parhaan opettajan, Jeesuksen, suorassa opetuksessa olleita apostoleja.

Jumala halusi kuitenkin näyttää, että hän tahtoo käyttää paikallisseurakuntia synnyttävässä työssä muitakin kuin erityisen armoituksen omaavia henkilöitä (Apt.19-24). Jumala on niin rohkea, että uskaltaa käyttää tässä työssä kaikenlaisia ihmisiä. Ja kun katsomme Apostolientekoja vähän vielä eteenpäin, näemme ohjauspyörän edelleenkin olevan Herralla, niin aikataulujen kuin suunnitelmienkin suhteen.

Paavalin esimerkki

Paavalin elämä on meille yksi selvin malliesimerkki lähetystyöntekijän elämästä. Voimamme ja armoituksemme ei yleensä ole lähellekään samaa luokkaa kuin Paavalilla. Siitä huolimatta Paavali Pyhän Hengen inspiroimana kehottaa seurakunnille kirjoitetuissa kirjeissä meitä seuraamaan hänen esimerkkiään.

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkia olisi kutsuttu lähtemään kauas alueille, missä ei ole vielä julistettu evankeliumia. Mutta ne, jotka lähtevät tai ovat mukana lähettämässä, heidän tulisi kaikkina aikoina noudattaa Raamatun esimerkkiä ja sen mukaisia lähetysperiaatteita.

Katsotaan asiaa nyt siitä näkökulmasta, miten Pyhä Henki toimi, kun Barnabas ja Paavali lähtivät ensimmäiselle lähetysmatkalle: ”Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus (Paavali). Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ’Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.’ Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja laskivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyproon” (Apt.13:1-4).

Pyhä Henki siis puhui Antiokian seurakunnan sananjulistajille (jotka todennäköisesti olivat myös seurakunnan vanhimpia) Barnabaan ja Paavalin päästämisestä tekemään kutsumustyötä. Erityisen puhuttelevaa on se, että ainakin Paavali tiesi kutsumuksensa jo uskoontulopäivästä lähtien (Apt. 26:14-19). Paavalikin joutui odottamaan noin kymmenen vuotta ennen varsinaisen kutsumustyön aloittamista.

Palvelustyössä seurakunnassa ennen lähettämistä

Paavalilla oli heti alusta lähtien armoitus todistaa, julistaa ja opettaa kutsumuksensa mukaan. Siitä huolimatta Herra katsoi kumminkin hyväksi kouluttaa Paavalia syrjässä Arabian erämaassa, josta myöhemmin johdatti hänet palvelemaan Antiokian seurakuntaan. Se ei kuitenkaan ollut Paavalin varsinainen kutsumustyö. Paavali oli nöyrä ja odotti Pyhän Hengen puhuvan seurakunnan kanssapalvelijoille ja vanhimmille kutsumuksestaan.

Jumala toimii vielä nykyäänkin samalla tavoin kutsuessaan sananpalvelijoita toteuttamaan lähetyskäskyä muualla kuin kotimaassansa. Kutsun saaneen ei tarvitse hätäillä, vaan hän voi kaikessa rauhassa palvella Jumalaa seurakunnan keskellä odottaen, että Pyhä Henki alkaa puhumaan muillekin lähtemisestä oikeaan aikaan. Lähetystyöhän koskee koko seurakuntaa, eikä vain lähtijöitä.

Tämä myös vahvistaa sitä, ettei ole kyse vain meidän omista ajatuksista. Silloin kun Jumala kutsuu, niin hän vahvistaa kutsun myös muille, vaikka usein vasta pitkän ajan jälkeen.

Luottamus seurakunnan ja lähtijän välillä

Raamattu painottaa Pyhän Hengen johtoasemaa lähettämisen suhteen Paavalin ja Barnabaan lähtiessä Antiokiasta. Raamatunjakeissa mainitaan ainoana kutsujana ja lähettäjänä Pyhä Henki. Jos sen sijaan sanan palvelijat olisivat luottaneet omaan ymmärrykseensä ja olisivat ottaneet johtajan aseman Herran sijaan, niin huonosti olisi käynyt.

Siitä on valitettavasti lähetyshistoriassa paljon huonoja esimerkkejä, kun ihmiset ovat ottaneet itselleen sen aseman, mikä kuuluu vain Herralle. Antiokian veljet luottivat kutsujaan ja Hänen äänensä kuultuaan laskivat Paavalin ja Barnabaan menemään. Tästä ei seurannut mitään välirikkoa seurakunnan ja lähtijöiden välillä.

Luottamus Herraan ja lähtijöihin oli niin suuri sekä Jumalan rakkauden vaikuttama, että työmiehet saivat tehdä työtä välittömässä Pyhän Hengen johdossa. Jos tällaista Jumalan vaikuttamaa luottamusta ei ole ns. lähettäjäseurakunnan tai seurakuntien ja lähtijöiden välillä, niin silloin on parempi vielä odottaa Herran ohjausta kuin lähteä.

Luottamus Herran ohjaukseen

No, oliko Paavalilla selvä yksityiskohtainen suunnitelma lähtiessään? Kaikesta päätellen näin ei ollut. Hän luotti Herran ohjaukseen enemmän kuin omaan ymmärrykseen. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, kuinka Pyhä Henki esti heitä julistamasta evankeliumia Aasiassa.

Jeesuksen Henki myös esti heitä menemästä väärään aikaan tietyille alueille. ”Ja he kulkivat Fygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa. Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä. Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen. Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: ’Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.’ Ja kun hän oli nähnyt sen näyn, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään Makedoniaan, sillä me käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia” (Apt. 16:6-10).

Siitä, millä tavalla Pyhä Henki puhui ja esti heitä menemästä, ei kerrota. Varmaa on kuitenkin se, että ohjauspyörä oli Herran kädessä. Olisihan se ollut inhimillisesti järkevämpi aloittaa lähempää Aasiasta. Sehän olisi ollut raamatullistakin. Ajoitus olisi kuitenkin ollut väärä.
Herran sana kyllä levisi koko Asiaan myöhemmin, mutta nyt Jumala kutsui Paavalin työryhmineen Makedoniaan. Pyhä Henki oli puhunut sellaisella tavalla, että kutsutut ymmärsivät, mitä Herra halusi heidän tekevän. Ja he tahtoivat totella.

Yhteistyö

Pyhä Henki johtaa kentällä suoran johdatuksen lisäksi myös usein ihmisten kautta. Olihan Herra selvästi uskonut Paavalille myös johtamisen armolahjan. Näemme myös, ettei Paavali useimmin toiminut vain yksin. Hän teki työtä muiden kentällä olijoiden kanssa, sen mukaan kuin Jumala johdatti.

Sen vuoksi tiedämmekin, että yhteistyö on Herran tahto myös tavoittamattomilla alueilla. Kuitenkin se, keiden kanssa tulee tehdä yhteistyötä, pitäisi tapahtua Herran vaikutuksesta. Hän vaikuttaa luonnollisesti kentällä olevissa työmiehissä ja heidän välillään. Esimerkiksi Timoteuksesta mainitaan, että Paavali tahtoi ottaa hänet mukaansa.

Paavalin johtoasema kentällä ei myöskään perustunut mihinkään titteleihin. Se perustui apostolin kutsumukseen ja siihen, miten Pyhä Henki milloinkin vaikutti hengellistä arvovaltaa hänen kauttaan. Paavali ei myöskään johtanut työtä mistään norsunluutornista, vaan oli itse kentällä.
Useat myöhemmät työtoverit tulivatkin niistä seurakunnista, joiden perustusta hän oli ollut laskemassa. Näihin seurakuntiin ja työtovereihin oli luonnollisesti muodostunut rakkaudellinen ja luottamuksellinen suhde.

Tarvittaessa kurssin muutos

Paavali ei myöskään omannut ”Herran asemaa” työtovereihin nähden. Tämän näemme hänen suhtautumisestaan esimerkiksi Apollokseen: ”Mitä veli Apollokseen tulee, olen hartaasti kehoittanut häntä lähtemään veljien kanssa teidän tykönne; mutta hän ei ole ollenkaan halukas lähtemään nyt, vaan tulee, kun hänelle sopii.” (1.Kor 16:12)

Paavali teki paljon matkasuunnitelmia, jotka toteutuivat. Monesti Pyhä Henki myös ohjasi toisaalle, toisin kuin hän oli edeltä suunnitellut. Tämä on myös turvallinen esimerkki meille siitä, että meidän tulee olla valmiit muuttamaan kurssia tarvittaessa, esimerkiksi silloin, kun Pyhä Henki puhuu toisin kuin olemme ensin suunnitelleet tai kokeneet.

Oli sitten Jumala kutsunut sinut toteuttamaan tätä seurakunnan tehtävää lähtijöiden joukossa tai paikallisseurakuntasi yhteydessä kotikaupungissasi. Oli sitten Jumala kutsunut sinut rukoilemaan ja paastoamaan lähtijöiden puolesta, kuten Antiokian sanan palvelijat ja vanhimmat tekivät. Tai oli sitten Jumala kutsunut sinut uhraamaan varojasi ja järjestämään elatuksen tarpeita kentällä oleville työmiehille seurakunnan kautta, kuten filippiläiset tekivät Paavalille.

Niin Pyhä Henki saakoon edelleen johtaa seurakuntia ja yksilöuskovia tämän suuren käskyn toteuttamisessa, niin kotimaassa kuin ulkomailla. Silloin voimme rauhallisin mielin luottaa, että Herra on työssä mukana ja siunaa sitä ennemmin tai myöhemmin.

Terveisin Japanista,

Tomi Pönni

Comments are closed.