Elämästä ei kukaan selviä hengissä

Elämästä ei kukaan selviä hengissä

Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoon pellavaan ja vietti iloista elämää loisteliaasti päivästä toiseen. Mutta hänen porttinsa pieleen oli jätetty virumaan köyhä mies, nimeltään Lasarus, täynnä paiseita. Hän halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan.

Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin helmaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelassa tuskissaan kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Hän huusi: ’Isä Abraham! Armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormenpäänsä veteen ja vilvoittamaan kieltäni, sillä minä kärsin tuskaa tässä liekissä.’
 
Mutta Abraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä sait eläessäsi osaksesi hyvää, Lasarus sen sijaan pahaa. Nyt hän saa täällä lohdutusta, mutta sinä kärsit tuskaa. Kaiken tämän lisäksi teidän ja meidän välillemme on asetettu suuri kuilu, etteivät ne, jotka tahtovat, voisi tulla täältä teidän luoksenne eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’
 
Rikas mies sanoi: ’Pyydän siis sinua, isä, että lähettäisit hänet isäni taloon   – onhan minulla viisi veljeä – varoittamaan heitä, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.’  Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä.’ Mies sanoi: ’Ei, isä Abraham, mutta jos joku kuolleista menisi heidän luokseen, niin he kääntyisivät.’
 
Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, eivät he suostu uskomaan, vaikka joku kuolleista nousisi ylös” (Luukas 16:19-31).

Jako kadotukseen ja ikuiseen iloon

Tämä tosikertomus Raamatussa kertoo siitä hetkestä, joka väistämättä tulee niin kerjäläiselle kuin rikkaallekin ja se on kuolema. Tästä elämästä ei kukaan selviä hengissä. On vain yksi erotus, mikä jakaa ihmiset tämän elämän päätyttyä. Tämä jako on kadotettujen ja ikuiseen iloon pääsevien välillä.

Molemmat kertomuksen henkilöt kohtasivat ajallisen loppunsa ja siirtyivät ajasta iankaikkisuuteen. Kerrottiin, että kerjäläinen eli Lasarus meni enkelisaattueessa paratiisiin ja kohtasi Aabrahamin siellä.

Kun taas rikas mies havaitsi olevansa tuonelassa siinä osassa, joka on iankaikkisesti tuskan ja vaivan paikka. Rikas mies pyysi tuskaansa helpotusta, mutta oli liian myöhäistä, hänen iankaikkisuutensa oli alkanut.

Oliko tähän tultu siitä syystä, että rikas oli voinut hyvin ja ollut varakas eläessään? Oliko Lasarus nyt paratiisissa siksi, että hän oli kerjäläinen? Näin asia ei ole. Nämä eivät ole ne syyt iankaikkiseen tuomioon tai lahjaan.
 
Kertomuksen loppuosan keskustelu avaa meille mielenkiintoisella tavalla koko kertomuksen syineen ja seurauksineen. Rikas mies pyytää, että hänen velijään, jotka vielä ovat elossa, varotettaisiin. Hän toivoi, ettei kukaan heistä vaan joutuisi tuohon järkyttävään tuskan ja vaivan paikkaan. 

Aabrahamin vastaus on tärkeä

Aabraham sanoo rikkaalle miehelle, että heillä, jotka vielä elävät on Mooseksen kirjat ja profeettojen kirjoitukset, eli Jeesuksen ajan Raamattu (Vanha testamentti). Kuunnelkoot, mitä sieltä opetetaan ja lukekoot, mitä siellä sanotaan.
 
Rikas mies vetoaa heti järkiperäiseen vastaukseen ja toteaa että: ”Eivät he usko sitä, mutta jos joku kuolleista nousisi ja menisi kertomaan, he kääntyisivät ja uskoisivat.” Aabraham vastaa vielä tähän ja siihen kertomus loppuu.

Aabraham sanoo, että jos he eivät usko Moosesta ja profeettoja eli mitä on kirjoitettu Raamattuun, niin eivät he suostu uskomaan, vaikka joku kuolleista nousisi ylös.

Usko Raamattuun

Nyt erityisesti tämä kertomuksen loppuosa on meille avaimena kertomuksen ymmärtämiseen. Aabraham sanoi rikkaalle miehelle, että hänen elossa olevien veljien olisi mahdollista välttää tuonelan tuskan ja vaivan paikka. Hän kertoi sen olevan mahdollista, kun uskoo Raamatun varoituksiin ja ohjeisiin.

Aabraham nimenomaan sanoi, ettei muita varoittajia tarvita, kunhan uskoo, mitä Mooses ja profeetat ovat Raamatussa sanoneet. Tämä oli erotuksena rikkaalla ja kerjäläisellä. Tämä erotti heidän ikuisuuskohtalonsa. Lasaruksella oli usko kirjoituksiin eli Raamattuun, kun taas rikkaalla uskoa ei ollut.
 
Jotta voimme nähdä, mitä kaikki profeetat ovat todistaneet ja sanoneet, tutkitaan apostoli Pietarin saarnasta erästä kappaletta, Apt.10:39-43: ”Me olemme kaiken sen todistajia, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa. Hänet he ripustivat puuhun ja surmasivat. Mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle vaan Jumalan ennalta valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli noussut kuolleista. Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.

Usko Jeesukseen

Nyt profeetat osoittavat uskollemme kohteen. Jeesus on se, johon meidän tulee uskoa. Jeesus on se, jonka tähden me voimme välttyä rikkaan miehen kohtalolta. Uskon kautta Jeesukseen meille annetaan kaikki meidän syntimme anteeksi ja me saamme lahjaksi elämän Hänen kanssaan ja perimme kuoltuamme taivaspaikan.
Jeesuksen kanssa pääsemme paratiisiin emmekä joudu helvettiin eli kadotukseen, kun uskomme Jeesukseen.

Tämän kerjäläinen Lasarus omisti elämässään. Vaikka hänellä ei muuta ollutkaan, niin hänellä oli Jeesus ja silloin hänellä oli kaikki, mitä tarvittiin, kun kuoleman hetki koitti. Hänet vietiin enkelisaattueessa paratiisiin.

Lasarus uskoi, mitä kaikki profeetat ovat todistaneet: Uskon kautta Jeesukseen meillä on syntien anteeksi saaminen.

Uskothan sinäkin jo Jeesukseen? Käänny Jeesuksen luo ja hylkää synnintie ja sen tuoma ikuinen kadotus. Rukoillen Pyydä Jeesusta elämääsi ja kerro hänelle, että tahdot saada todellisen elämän ja syntisi anteeksi. Lähde sitten liikkeelle ja etsi Raamattua opettava seurakunta, missä voit käydä ja saada uskovia ystäviä. 

Jari Korhonen
Lohja

Comments are closed.