Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa

Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa

Nämä sanat Jeesus sanoi fariseukselle nimeltä Nikodeemus, miehelle, joka oli aikansa uskonnollisia johtajia ja tunsi Mooseksen lain kaikkine vivahteineen ja jonka nimi tarkoittaa “kansan voittaja”. Kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt johdattaa ihmisiä Jumalan tuntemiseen, eikä kysyä: “Kuinka tämä voi tapahtua?”

Aikamme seurakuntien tila

Olen suuresti murehtinut seurakuntien tilaa viimeisinä vuosina, kuinka kaikki muu kuin Jeesus tuntuu saavan enenevässä määrin jalansijaa seurakunnissa. Evankeliumia yritetään muuttaa aikaamme sopivaksi, pyöristellä sen särmiä, ettei vaan kukaan saisi pistoa sydämeensä.

Synnistä ei saa puhua muuten kuin yleisellä tasolla, kuten “olemme kaikki syntisiä”. Ja jos joku alkaa puhumaan tietyistä synneistä ja mainitsemaan niitä nimiltä, haukutaan rakkaudettomaksi, ehkä leimataan jopa lakihenkiseksi. Puhumattakaan siitä, että tekisimme tiettäväksi, että tulisi tehdä parannus synneistä, hylätä entinen ja käännyttävä Kristuksen puoleen, jotta pelastuisi tuomiolta helvetissä.

Aito parannuksen teko

Uudestisyntymisen sijaan kuulee nykyään puhuttavan ratkaisun tekemisestä. Alttarille kyllä saadaan ihmisiä luomalla tunnelmaa kokouksessa, mutta ei tunnustamaan oman elämänsä syntejä ja tekemään niistä parannusta, vaan toistamaan sanoja jonkun muun perässä.
Kun alttarilta sitten noustaan, hengellisen arvovallan omaavan yksilön vakuutettua kaiken nyt olevan hyvin, omatunto on kuin poltinraudalla merkitty. Synnit, joita ei ole hylätty, eivät enää vaivaa ja voidaan iloiten jatkaa matkaa entisen elämäntavan mukaisesti. Vain ulkoisesti seurataan seurakunnan ja uskovaisen kaavoja, vaikka sydän on edelleen kylmä kuin kivi Jumalaa ja Jeesusta kohtaan.

Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he eivät ole koskaan päässeet totuutta tuntemaan. Kun sitten elämään tulee vastoinkäymisiä tai synnin himot viettelevät, he lankeavat pois, aivan kuten Jeesus kertoo kylväjävertauksessa kallioperälle pudonneista siemenistä.

Jumala tekee työtä meissä

Nikodeemus oli todellinen totuuden etsijä, aivan kuten monet, joita on johdatettu liian varhain tekemään näitä ratkaisuja, ihmisiä, joiden sisäistä maailmaa Jumala on koskettanut ja vetänyt itseään kohden. Huomaamme, että Nikodeemus pelkäsi tai häpesi Jeesuksen kanssa puhumista, koska hän tuli Jeesuksen luokseen yöllä.

Mutta huomaamme myös, lukiessamme eteenpäin, kuinka Jumala teki työtään pikkuhiljaa Nikodeemuksen sisäisessä maailmassa. Hän nouseekin puolustamaan Jeesusta ylipappien ja fariseusten joukossa lehtimajajuhlan aikana. Evankeliumin loppupuolella meille myös kerrotaan, kuinka Nikodeemus toi mirhan ja aloen seosta ja vei toisen opetuslapsen, Joosef arimatialaisen kanssa Jeesuksen hautaan, johon ei ketään vielä oltu pantu.

Nikodeemuksesta oli tullut Jeesuksen seuraaja. Jumala tekee työtä meissä ja johdattaa meitä parannuksen tielle. Kuitenkin uskoontuloprosessi tänä päivänä muistuttaa enemmän sarjatuotannon kokoonpanolinjaa, jonka lopussa meillä pitäisi olla valmis tuote, kun todellisuudessa me ihmiset olemme yksilöitä ja Jumala puhuttelee meitä eri tavoin etsikonaikanamme. Yksi ja sama metodi ei toimi uskovien valmistamiseen.

Kyllä esirukoilija voi julistaa ihmisen vaikka miksi alttarilla, mutta ellei Jumalan Henki ole luonut uutta ja särkenyt ja poistanut vanhaa ihmisessä, eivät minkäänlaiset lupaukset ja julistukset ihmisten toimesta saa mitään aikaan muuta kuin käännynnäisen, kahta vertaa pahemman kuin hän alkujaan oli.

“Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”

Raamattu ei pyydä ihmisiä tekemään uskon ratkaisua, vaan antamaan Jeesukselle koko elämänsä. Paavali kehottaa Roomalaiskirjeessä näin: “Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne”.

Ei Jeesus julistuksensa päätteeksi sanonut: “Onko täällä joku, joka tahtoo lähteä taivastielle? Kaikki sulkekoon silmänsä, niin voit nostaa käden merkiksi.” Ei, vaan Jeesuksen kutsu syntisille on selkeä: “Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”. Jeesusta seuraavan tie on ristin kantamista, itselleen kuolemista, Jumalan kunniaksi elämistä. Onko Pyhä Henki tehnyt työtä elämässäsi, oletko maistanut ja nähnyt että Herra on hyvä? Kun tästä lähteestä juo, ei maailman juottolat ja kuralätäköt enää vangitse ja vedä puoleensa.

Suuntana pyhittyminen

Jeesus pelasti meidät synnin orjuudesta. En toki väitä, että uskovainen uudestisynnyttyään olisi vapaa synnin viettelykseltä ja syntiin lankeamiselta, mutta hän ei enää elä synnissä. Jos ja kun hän lankeaa, se on katkeraa ja hänen tahtonsa on välittömästi tehdä siitä parannus.

Suunta hänen elämässään on muuttunut ja hänelle on Kristuksessa annettu voima murtaa synnin kahleet elämässään ja suunta hänen elämässään on ehdottomasti kohti pyhittymistä. Meille osoitetaan se ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä selvästi.

Jumala auttaa uudestisyntynyttä luopumaan asioista, jotka eivät uskovalle sovi. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh. 1:9).
Uskovan elämään ei kuulu ulkoiset näkyvät synnit, kuten huoruus, juopottelut, varastelut, haureudet ym., mutta ei kuulu myöskään sisäisen maailman synnit: viha, kateus, ylpeys, kerskaaminen jne.

Jeesus murtaa synnin kahleet

Tänä päivänä syntiä suolletaan joka näytöltä. TV, tietokone, kännykkä, jopa mainostaulut kaupoissa myyvät synnillä tuotteitaan. Pornografia on monille seurakunnissakin ongelma. Se, että meille pakkosyötetään näitä asioita, ei ole meille synniksi, vaan se, kun luo katseen siihen toistamiseen, se on syntiä.

Job sanoi tehneensä liiton silmiensä kanssa. Näin todellakin meidän aikanamme meidän uskovienkin on tehtävä, ettemme lankeaisi tämän maailman viettelyksiin. Jeesuskin sanoi, että joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.
Monet ovat kahlitut näihin salaisen elämän synteihin, mutta jos tunnustamme syntimme, Hän puhdistaa meidät synneistämme ja murtaa synnin kahleet elämässämme. Siksi onkin tärkeää tunnustaa syntinsä Herran edessä, ei vain syntisyytensä, vaan nimetä ne synnit, jotka elämässäsi ovat, tuoda ne alttarille esirukoilijalle ja hylätä ne.

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Juudaskin avasi saatanalle oven elämäänsä pitämällä synnistä, varastamisesta, kiinni ja sai siitä hänelle tulevan tuomion.

Uskovien kuulee monesti unelmoivan suurista seurakunnista, lähetyskentistä, suurista uskon ratkaisun tehneiden joukoista. Villejä suunnitelmia ja ajatuksia esitellään, kuinka helppoa olisi evankelioida suuria määriä ihmisiä ja kokonaisia kansoja. Tämä todennäköisesti kumpuaa julkkisevankelistojen TV:ssä ja netissä olevista puheista, joissa kerskataan sillä, kuinka monta ratkaisukorttia ihmiset ovat heidän tapahtumissaan allekirjoittaneet.

Mutta uskallan väittää, että jos näitä vuosi, pari sitten ratkaisun tehneitä ihmisiä alettaisiin etsiä ja selvittää, mikä heidän tilansa on tänään, nämä numerot näyttäisivät aivan jotain muuta.
Eikö ole ihmeellistä, että Jeesuksen kuoleman jälkeen oli vain kourallinen uskovia maan päällä, mutta he mullistivat koko maailman olemalla kutsumukselleen uskolliset.
Kunpa joukostamme nousisi edes muutama tällainen, itselleen kuollut ja Jeesukselle elävä uskova, niin tämän tuhon tiellä olevan maan suunta muuttuisi.

Hyvät ystävät, tässä ei ole kyse ratkaisusta eikä päätöksestä, vaan uudesta elämästä Kristuksessa Jeesuksessa. Jotta uusi voi tulla, on vanha poistettava. Tähän ei ihminen itse pysty, eikä luonnollisessa tilassaan edes tahdo.

Rukoillaan, että Herra saisi tehdä meissä työtä, näyttää meille ne kohdat, jotka sitovat meitä tähän aikaan. Rukoillaan, että Herra saisi puhdistaa meitä, ja täyttää meitä Pyhällä Hengellä ja tulella, jotta voisimme elää todeksi uskoa, joka saa aikaan muutoksen tässä langenneessa maailmassa Jumalan kunniaksi.

Kenneth Burman
Mustasaari

Comments are closed.