Nyt Suomeen vauvalomalle palattuamme voimme katsella kulunutta vuoden ajanjaksoa uusin silmin. 6.9.2019 muutimme Japanin Amagasakiin, Hyogon prefektuuriin asumaan. Emme lähteneet Japaniin kaukokaipuun tai inhimillisen innostuksen saattelemana, vaan koska koimme Jumalan kutsuvan meitä jättämään silloinen elämämme Suomessa ja lähtemään evankeliumin työhön Japanin maalle.
Japanissa on lähetystyötä tehty ensimmäisen kerran jo 1500-luvun loppupuolella katolisten lähettien toimesta, joten ensimmäisiä kertoja Raamatun sanaa on Japanissa kuultu jo kauan sitten. Tästä huolimatta maa on vieras Jumalan sanalle. Japanissa optimistisimpien arvioiden mukaan on noin 0,33 % uudestisyntyneitä kristittyjä koko väestöstä.
Japani luetaankin kaikkein saavuttamattomimmaksi maaksi evankeliumille koko maailmassa, lukuun ottamatta ns. suljettuja maita, joihin ei lähetyssaarnaajan statuksella voi mennä (esim. Saudi-Arabia, Eritrea, Somalia, Iran, Irak jne.).
On todettava, että Japanissa on edelleen huutava pula lähetystyöntekijöistä. Rukoilkaamme yhdessä jatkuvasti, että elon Herra Jeesus Kristus lähettäisi työmiehiä ja naisia elonkorjuuseensa (Matt 9:38).
Lähetystyön päämäärä
Kaikenlaisen lähetystyönteon päämäärä on yksinkertainen eli julistaa sanomaa Jeesuksen sovitustyöstä ei-uskoville ihmisille, että he pelastuisivat. Tämän ”julistustyön pakettiin” kuuluu Jeesuksen käsky tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan (Matt 28:19).
Se taas pitää sisällään evankelioinnin lisäksi sen, että uskoontulleet ihmiset ohjataan uskovien kasteelle, Pyhän Hengen täyteyteen ja seurakuntayhteyteen, jossa he saavat Jumalan sanan opetusta. Jeesuksen antama lähetyskäsky on siis se yksinkertainen lähetystyön tavoite, jota me muiden lähettien mukana haluamme toteuttaa Japanin miljoonien parissa.
Käytännön toteutus
Lähetystyön päämäärä on yksinkertainen, mutta sen käytännön toteutus voi olla hyvinkin monipuolista. Olemme jo lyhyessä ajassa huomanneet tämän Japanissa. Suomessa toimineet konstit eivät toimi välttämättä samalla tavalla Japanissa, mutta ei tarvitsekaan.
Lähetystyössä metodilla ei ole niin suurta merkitystä, kun vain Jeesuksen ristintyön sanoma välittyy niille, jotka eivät ole pelastuneita. Me olemme Japanissa lähestyneet ihmisiä kaduilla, Onseneissa (Japanilainen kylpylä), ostoksia tehdessä, japanin kieltä opiskellessa ja englannin kieltä opettaessa.
Jos uskova ihminen kokee, että hänellä on lähetyskutsu, mutta ei koe olevansa lähetyssaarnaaja, niin ei hätää. Jos meille esitettäisiin kysymys, että haluaisitteko valita japanintyöhön mukaan palavan uskovan, joka on voimallinen saarnaaja, vai palavan uskovan, joka on pystyvä englannin kielen opettaja, niin valitsisimme palavan uskovan, joka olisi kykenevä englannin kielen opettaja.
Syynä on se, että tämä on paremmaksi koettu tapa tavoittaa japanilaisia, jotka tulevat hengelliseen tilaisuuteen vain ani harvoin, jos eivät ole erittäin kiinnostuneita uskon asioista.
Toisin on taas englannin kielen opettelun kanssa. Me olemme pitäneet englanninkielistä raamattupiiriä, josta japanilaiset ovat hyvinkin kiinnostuneita, koska kiinnostus kuulla puhuttua englantia ylittää ennakkoluulon kristinuskon sanomaa kohtaan.
Kuitenkin kaikkein paras tapa lähestyä niin japanilaisia kuin minkämaalaisia tahansa on aito ystävyys. Ihminen kokee nopeasti, onko hän uskoville vain ”evankeliointikohde” vai ystävä. Vaikka emme jaa heidän kanssaan elämän syvintä merkitystä, niin voimme olla voimallisena suolana ja valona heille, kun he kokevat, että haluamme olla aitoja ystäviä siitä huolimatta, että he eivät tunne Jeesusta henkilökohtaisena vapahtajanaan. Tätä loppujen lopuksi on monipuolisen yksinkertainen lähetystyö.
Mikke ja Anni Tiainen
Amagasaki, Japani