Jouluevankeliumi on varmaan eräs tutuimmista Raamatun kertomuksista. Lähes kaikki muistavat Joosefin ja Marian, seimen eläimineen, paimenet, enkelit ja jopa itäisen maan tietäjät. Tästä on kuultu ja tämä on näytelty lukemattomat kerrat koulujen joulujuhlien kuvaelmissa. Kaikki tämähän on hyvää ja toivoisi, että siitä yhä pidetään kiinni koululaitoksessakin. …
Kun elämme uskon elämäämme tai olemme mukana seurakunnan toiminnassa, tahtoo itse uskon päämäärä kadota näköpiiristämme johonkin kauas horisontin taakse. Kuitenkin Jumala lähetti Poikansa, että meillä olisi iankaikkinen elämä. Jeesus lohdutti opetuslapsiansa sillä, että hän tulee hakemaan meidät luoksensa sinne, missä hänkin on. Jeesus istuu taivaassa Isän oikealla puolella. Siispä hän hakee meidät taivaaseen. On vain jotenkin luonnollisempaa elää vain tämän hetken virrassa ajatellen juuri nyt tai aivan lähitulevaisuudessa käsillä olevia asioita. …
Olemme tulleet aikakauteen, jolle erilaiset säiden ääri-ilmiöt ovat yleisiä. Tämän katsotaan yleisesti olevan seurausta ilmastonmuutoksesta, joka on seurausta ihmiskunnan toiminnasta johtuvista päästöistä maapallon ilmakehään. …
”Mitä on tuo luottamus, mikä sinulla on?” (Jes. 36:4). Näin kysyttiin Jerusalemin edustalla Assurin kuninkaan puolesta kuningas Hiskialta sen jälkeen, kun Assurin kuningas oli jo valloittanut kaikki Juudan varustetut kaupungit. Itse asiassa Assurin kuninkaan edustaja Rabsake tiesi varsin hyvin, mihin Hiskia luottaa.
Jakeessa 15 hän sanoo: ”Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: ’Herra on varmasti pelastava meidät; ei tätä kaupunkia anneta Assurin kuninkaan käsiin.’” Inhimillisesti katsoen tilanne oli toivoton.
Hiskialla ei ollut mitään mahdollisuutta kestää assurilaisten hyökkäyksen edessä. Jerusalemin kohtalo oli sinetöity.
…
Tapahtuu maailmalla hyviäkin asioita. Yksi sellainen on tämä #metoo-kampanja. Sitä joutuu itsekin miettimään, onko joskus tarkoittamattaan toiminut jotenkin sillä tavalla, että joku kokee sen ahdistavaksi. …
Viimeisien kuukausien aikana Jumala on puhunut voimakkaasti siitä, kuinka apostolit rukoilivat, että saisivat rohkeasti puhua Jumalan Sanaa ja että Herra ojentaisi kätensä niin, että sairaita paranee ja ihmeitä ja tunnustekoja tapahtuu Jeesuksen nimen kautta.
Varmasti me kaikki ymmärrämme, että se olisi hyvä asia. Viime päivinä olen tullut siihen tulokseen, ettei se ole vain hyvä asia, vaan se on elämän ja kuoleman kysymys.
On jälleen aika, jolloin Suomen kansa joutuu tekemisiin seimen lapsen kanssa omasta halustaan tai tahtomattomattakin. Jotkut tunnelmoivat hänen valossaan, käyvät jopa joulukirkossa, toiset säilyttävät välinpitämättömyytensä.
Eräät korvaavat joulun alkuperäisen ajatuksen joulupukilla, tontuilla, lahjatohinalla sekä runsailla jouluruuilla. On niitäkin, joille tärkeää on se joulupullo tai useampikin.
Lähes kaikessa toiminnassa, niin maallisessa kuin hengellisessä, tärkeää on mukana olijoiden yksimielisyys. Jeesuskin sanoi, että talo, joka riitaantuu itsensä kanssa, ei voi pysyä pystyssä.
Ikävintä tässä on se, että Jeesus viittasi saatanan valtakuntaan todeten itseasiassa, ettei vihollinen ole niin tyhmä, että sortuu keskinäiseen riitelyyn. Ymmärrämme, että saatana hallitsee joukkojaan pelolla.
Seurakunta ei toimi tältä pohjalta, vaan se toimii keskinäisen rakkauden ja vapaaehtoisen palvelemisen periaatteella. Siksi sen jokaiselta osalta edellytetään enemmän kuin vihollisen joukoilta.
Viime aikoina olen ollut mukana tapahtumissa ja työmuodoissa, jotka on laajalti jo hylätty vanhanaikaisina. Olin mukana telttakokouksissa mm. Lahdessa, Kalannissa, Jurvassa, Karkkilassa, Jämijärvellä ja Laitilassa.
Eräässä pienehkössä telttakokouksessa oli yli 40 kuulijaa, joista 1/5 oli ei-uskovia! Normaaliin rukoushuoneessa pidettävään kokoukseen tuo pieni seurakunta tuskin olisi saanut tällaista määrää ulkopuolisia kuuntelemaan evankeliumin Sanaa.
Johtopäätökseni on, etteivät telttakokoukset suinkaan ole vanhanaikaisia.
”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä” (Luuk. 21:29b-30). Tässä luvussa Jeesus puhuu mm. toisesta tulemuksestaan ja sitä ennakoivista merkeistä.